Jyllannin taistelu: Ensimmäisen maailmansodan suurin meritaistelu

Mitä tapahtui ensimmäisen maailmansodan suurimmassa meritaistelussa?





27 toukokuuta 2016



Jyllannin taistelun satavuotispäivänä kuraattorimme Andrew Choong yrittää saada järkeä sodan suurimmasta meritaistelusta.



Tärkeä osa museon järjestämää ensimmäisen maailmansodan muistotilaisuutta, Jyllanti 1916, on konfliktin suurimman meritaistelun satavuotisjuhla. Yhteensä 279 alusta Jyllannissa käytiin Britannian suurlaivaston ja Saksan avomeren laivaston välinen taistelu. Molemmat osapuolet kärsivät raskaita tappioita laivoissa ja miehissä, mutta inhimillisistä ja aineellisista kustannuksista huolimatta toiminta oli voimakas pettymys, eikä kumpikaan saavuttanut ratkaisevaa voittoa. HMS Broken vaurioitunut keula otettu telakalle taistelun jälkeenMerisota oli kehittänyt oman ainutlaatuisen luonteensa, ja suurimmaksi osaksi merimiehet huomasivat viettävän suuren osan olemassaolostaan ​​laivojensa fyysisten rajojen sisällä olemalla vain vähän tai ei ollenkaan yhteyttä viholliseen pitkiä aikoja. Monille tämä toistuvien harjoitusten ja laivarutiinien elämä murtui äkillisesti ja julmasti, kun kilpailevat laivastot kohtasivat Pohjanmerellä. Jyllanti oli monimutkainen taistelu, ja kerronnan helpottamiseksi sitä kuvataan usein neljän vaiheen avulla; Juoksu etelään (noin klo 15.30-16.40); Juoksu pohjoiseen (noin klo 16.40-18.00); laivaston päätoiminta (noin klo 18.00-20.00); ja lopuksi yötoiminta (noin klo 20.00-3.00 1. kesäkuuta). Suurimmalle osalle toiminnasta oli ominaista huono näkyvyys ja riittämättömästä viestinnästä johtuva hämmennys. Suuri joukko miehiä työskenteli laivoillaan ja ampui aseillaan vihollista, jonka he näkivät vain hetken, jos ollenkaan. Sitä seurannut yötoiminta oli vielä hämmentävämpi. Yhtäkkiä pimeydestä ilmestyviä aluksia oli vaikea tunnistaa, ja ystävän ja vihollisen oikean erottamisen epäonnistuminen saattoi johtaa tappaviin seurauksiin. Tappioiden osalta saksalaiset saattoivat vaatia taktisen voiton. Neljätoista brittiläistä alusta oli upotettu ja 26 vaurioitunut, kun taas Saksa menetti 11 upotettua ja 30 vaurioitui. Brittiläisiä uhreja (vangit mukaan lukien) oli 6 945 verrattuna saksalaisiin 3 058:aan. Tätä vastaan ​​saksalaiset olivat vetäytyneet ja luovuttaneet kentän käytännössä briteille. Kesäkuun 1. päivänä sataviisi vahingoittumatonta brittiläistä sotalaivaa olivat valmiita uusimaan taistelun. Vain neljäkymmentä taisteluvalmiista alusta saksalaiset eivät nousseet takaisin sinä päivänä. Aavan meren laivasto ei ollut onnistunut heikentämään suurta laivastoa kriittisesti, ja ero taisteluvoimassa kasvaisi kuninkaallisen laivaston eduksi sodan jatkuessa. Taistelulla oli strategisesti vain vähän pitkäaikaista vaikutusta kuin se, että kylvättiin tehostetun saksalaisen sukellusvenekampanjan siemenet ainoana toteuttamiskelpoisena vaihtoehtona suuren laivaston haastamiselle. Kuninkaallinen laivasto säilytti hallitsevan asemansa merellä ja mikä tärkeintä, pystyi jatkamaan saartoa, joka tasaisesti heikensi Saksan sotaponnisteluja.

Seuraamme 'suoraa' twiittiä taistelusta sen edetessä Viserrys



Saat lisätietoja taistelusta vierailemalla ilmaisessa näyttelyssämme