Kiinan ja Euroopan suhteet monimutkaistuvat

Vuosikymmenen ruusuisen retoriikan ja tasaisesti parantuneiden suhteiden jälkeen Kiinan ja Euroopan suhteet siirtyivät monimutkaisempaan vaiheeseen. Kiinan ja Euroopan välinen suhde on kehittynyt huomattavan nopeasti ja laajasti vuodesta 1995 lähtien, mutta nyt näyttää siltä, ​​että suhde saattaa olla siirtymässä häämatkavaiheesta suhteen avioliittovaiheeseen. Molemmat osapuolet ovat alkaneet ymmärtää suhteen monimutkaisuutta, sitä, että he eivät näe monia asioita samalla tavalla, että ulkopuoliset tekijät ja toimijat vaikuttavat suhteeseen – mutta yhteiset yhteiset intressit ja yhteistyöalueet ovat edelleen merkittäviä ja hallitsevia.





Lokakuussa 2006 julkaistu Euroopan komission viimeisin virallinen Kiinaa koskeva tiedonanto ja siihen liittyvä EU:n ja Kiinan kauppaa ja investointeja koskeva politiikka-asiakirja osoittivat ja tekivät selväksi monia Kiinaa koskevia huolenaiheita, jotka olivat kuplineet pinnan alla Euroopassa.yksiTiedonannossa, ensimmäistä kertaa tällaisessa poliittisessa asiakirjassa, Euroopan komissio esitti Kiinalle useita pyyntöjä:kaksi



mitä buzz aldrin sanoi
  • avaa markkinansa ja varmistaa oikeudenmukaisen kilpailun markkinoilla;
  • vähentää ja poistaa kaupan ja tullien ulkopuolisia esteitä;
  • tasoittaa [kaupalliset] toimintaedellytykset; panna WTO-velvoitteet täysimääräisesti täytäntöön;
  • suojella paremmin teollis- ja tekijänoikeuksia;
  • lopettaa pakotetut teknologiansiirrot;
  • lopettaa kiellettyjen tukien myöntäminen;
  • työ puhtaan energiateknologian parissa;
  • olla aktiivisempi ja vastuullisempi energiakumppani;
  • varmistaa tasapaino tiede- ja teknologiayhteistyössä;
  • [tunnustaa] kansainväliset vastuut, jotka vastaavat sen taloudellista merkitystä ja roolia YK:n turvallisuusneuvoston pysyvänä jäsenenä;
  • suojella ihmisoikeuksia paremmin;
  • [varmistaa] vastuullisempi hallitus; olla tuloshakuisempia laadukkaamman vaihdon ja konkreettisten tulosten avulla ihmisoikeusvuoropuhelussa;
  • ratifioimaan kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva YK:n yleissopimus;
  • aloittaa muodollisen vuoropuhelun EU:n kanssa ja parantaa Afrikan avustuspolitiikan avoimuutta; ylläpitää rauhaa ja vakautta Taiwanin salmessa;
  • parantaa sotilasmenojen ja -tavoitteiden avoimuutta;
  • noudatettava kaikkia ydinsulku- ja aseriisuntasopimuksia;
  • vahvistaa joukkotuhoaseisiin liittyvien materiaalien vientivalvontaa.

Tämä pyyntöluettelo antoi vuoden 2006 tiedonannosta tiukemman reunan kuin mikään sen edeltäneistä, mutta se heijasti myös Euroopan uutta raittiutta Kiinan politiikan ja käyttäytymisen tiettyjen näkökohtien suhteen. Eurooppa-neuvosto ratifioi tiedonannon kokouksessaan 11. joulukuuta 2006 ja laati oman 23 pisteen luettelonsa suhteeseen liittyvistä huomioista ja huolenaiheista.3



Nämä asiakirjat yllättivät Kiinan hallituksen ja Europe Watchersin. Sekä asiakirjojen sävy että sisältö heijastivat poikkeamista aiemmissa tiedonannoissa esitetystä räikeästä retoriikasta ja ylevistä tavoitteista ja saivat eräät huomattavat kiinalaiset Euroopan tarkkailijat Pekingissä syyttämään Brysseliä vastakkainasettelun tai hillitsemisen politiikasta, joka on samanlainen kuin mitä he toisinaan näkevät Yhdysvallat. Yksityisesti Kiinan ulkoministeriön virkamiehet ilmeisesti vakuuttivat virallisille eurooppalaisille kollegoilleen ymmärtävänsä eurooppalaisia ​​huolenaiheita eivätkä olleet liian huolissaan tiedonannon sävystä tai sisällöstä. Kiinan päätös jatkaa neuvotteluja uudesta EU:n ja Kiinan välisestä kumppanuus- ja yhteistyösopimuksesta ja EU:n ulkosuhteista vastaavan komission jäsenen Benita Ferrero-Waldnerin lämmin vastaanotto neuvottelujen käynnistämisessä tammikuussa 2007 ovat ehkä osoitus pragmaattisemmasta virallisesta reaktiosta. Siitä huolimatta EU:n asiakirjat heijastavat Kiinan-asennetta, sisältöä ja lähestymistapaa aiemmasta ennakkotapauksesta.



Kiinan ja Euroopan suhteiden tulevaisuuden muokkaaminen



Mitkä muuttujat todennäköisesti muokkaavat EU:n Kiinaa koskevaa politiikkaa tulevaisuudessa? Voidaan tunnistaa kuusi muuttujajoukkoa.



Ensimmäinen on kaupan vaikutus Euroopan talouksiin ja työvoimaan. EU:n kauppavaje Kiinan kanssa ylittää ? 150 miljardia vuonna 2006 (Kiinan ja EU:n välinen kauppa ylitti 260 miljardia euroa vuonna 2006), korkeat työttömyysluvut useissa maissa (erityisesti Ranskassa, Saksassa ja Italiassa), kolmannen asteen teollisuuden alat (erityisesti Välimeren maissa) ja suhteellinen puute. Kilpailukyvyn vuoksi 12 uudessa Keski-Euroopan jäsenvaltiossa Euroopan taloudet tuntevat yhä enemmän Kiina-tekijää. Toistaiseksi se ei ole saanut sitä poliittista vetovoimaa kuin Yhdysvalloissa, mutta huolen ja protektionismin ääniä kuuluu kaikkialla mantereella. Euroopan kauppakomissaari Peter Mandelson on julkisesti ilmaissut useaan otteeseen, että nämä taloudelliset huolenaiheet voivat nopeasti nousta lumipalloon ja niillä voi olla useita kielteisiä seurauksia – taloudellisesti ja poliittisesti.

Toinen muuttuja on Kiinan reagointiaste lukuisiin vuoden 2006 tiedonannossa mainittuihin huolenaiheisiin. Nämä eivät ole vaatimuksia, mutta ne ovat enemmän kuin merkkejä. Ne ovat vakavia pyyntöjä, joita eurooppalainen osapuoli on esittänyt kumppanuuden hengessä edistääkseen Kiinan ja Euroopan välistä suhdetta. On varmaa, että myös Kiinalla on omat pyyntönsä – erityisesti asevientikiellon poistaminen ja markkinatalousaseman myöntäminen –, jotka EU:n on otettava vakavasti ja joihin EU:n on reagoitava.



Kolmas muuttuja koskee EU:n jäsenvaltioiden ja Euroopan komission ja neuvoston sekä Euroopan parlamentin ja komission/neuvoston välisiä suhteita. Ennen vuoden 2006 Kiinaa koskevan tiedonannon julkistamista oli ilmeistä, että kansalaisyhteiskunta, Kiinan asiantuntijayhteisö ja kansalaisjärjestöt useissa jäsenvaltioissa olivat tyytymättömiä ja tyytymättömiä Euroopan komission kunnianhimoiseen ja optimistiseen näkemykseen Kiinasta. Monet syyttivät komissiota naiivista. Tapa, jolla EU:n komissio ja neuvosto (väärin) käsittelivät asevientikiellon ja loivat Euroopan sisäisen ja transatlanttisen politiikan fiaskon, vain rohkaisi Brysselin Kiina-politiikan arvostelijoita.



00:00 00:00

Näyttää siltä, ​​että Euroopan komissio pohti vakavasti tätä maanalaista tyytymättömyyttä vuosina 2004–2006, ryhtyi suhteiden uudelleenarviointiin ja Euroopan etujen uudelleenarviointiin ja sisällytti havainnot uuteen vuoden 2006 tiedonantoon. Tämän oletetaan parantavan komission ja neuvoston asemaa jäsenvaltioiden, mutta myös Euroopan parlamentissa kuultujen äänien kannalta. Tämän seurauksena Kiinan vapaamatkustus Euroopassa saattaa olla ohi.

Neljäs tekijä, joka muokkaa Euroopan politiikkaa Kiinaa kohtaan ja suhteita Kiinaan, on Kiinan sisäisten uudistusten vauhti ja laajuus. Euroopan unioni on investoinut voimakkaasti – poliittisesti, taloudellisesti ja retorisesti – auttaakseen Kiinaa monissa uudistuksissa. Tämä on ollut EU:n Kiinaa koskevan lähestymistavan ydin ja se, mikä erottaa EU:n Yhdysvalloista ja muista maista sen suhteissa Kiinan kanssa. EU on katsonut Kiinaa ensisijaisesti kehitysmaan ja siirtymävaltion prisman kautta – keskellä lukuisia talouden markkinoimiseen, yhteiskunnan globalisointiin ja politiikan moniarvoistamiseen tähtääviä uudistuksia. Näissä uudistuksissa eurooppalaiset uskovat, että heillä on paljon jaettavaa Kiinan kanssa – kun otetaan huomioon heidän oma historiansa hyvinvointivaltioina ja viime aikoina siirtyminen sosialistisista järjestelmistä Keski-Euroopassa. Tämä suuntaus eroaa huomattavasti amerikkalaisten lähestymistavasta Kiinan nousuun, koska amerikkalaiset ovat yleensä huolissaan yksinomaan ulkoinen l ilmentymiä Kiinan noususta, kun taas eurooppalaiset näyttävät olevan enemmän huolissaan siitä sisäinen ehdot.



Viidenneksi Eurooppa odottaa nyt Kiinalta enemmän panoksensa maailmanlaajuiseen hallintoon. Tämä tehdään selväksi vuoden 2006 tiedonannossa. EU panee tyytyväisenä merkille Kiinan äskettäin antaman panoksen YK:n rauhanturvaoperaatioihin (PKO), YK:n uudistamiseen, aseiden leviämisen estämiseen, Pohjois-Korean ydinkriisin ratkaisemiseen ja yleensä Pekingin uuteen diplomaattiseen aktivismiin. Mutta samaan aikaan EU on syvästi huolissaan Kiinan tuesta ei-demokraattisille valtioille ja sen arvottomasta diplomatiasta ja ilman minkäänlaisia ​​avustusohjelmia tällaisten valtioiden kanssa, erityisesti Afrikassa ja Myanmarin (Burman) kanssa. Samoin EU seuraa tiiviisti Pekingin maailmanlaajuisia energiaresurssien ja raaka-aineiden etsintöjä. Kiina ei ehkä vielä ole globaali valta, mutta se on yhä enemmän globaali toimija. Sellaisenaan Eurooppa (ja muut valtiot) odottavat Pekingiä auttamaan vastaamaan moniin haasteisiin ja kriiseihin, jotka vaikeuttavat kansainvälistä järjestystä.



Kuudes muuttuja, joka vaikuttaa Euroopan politiikkaan Kiinaa kohtaan, on amerikkalainen tekijä ja Kiinan-suhteiden uusi rooli transatlanttisessa suhteessa. Yksi asevientikiellon myönteinen sivuvaikutus on ollut se, että Kiinan ja Euroopan suhteiden suurempaa arvostusta alkoi saada Yhdysvaltain hallituksessa ja samalla Yhdysvaltain ja Kiinan suhteiden herkkyys ja arvostaminen sekä Yhdysvaltojen turvallisuussitoumukset Itä-Aasiassa. kehitettiin Brysselissä ja muissa Euroopan pääkaupungeissa. Sinänsä Kiina-tekijä on nyt syvällisemmin kiinni transatlanttisissa suhteissa. Yhdysvaltojen ja EU:n välillä vallitsee nyt huomattava yksimielisyys ja laaja yksimielisyys useista Kiinaa koskevista kysymyksistä. On ilmeistä, että Kiinaa koskevat yhteneväisyydet Atlantin toisella puolella ovat paljon suuremmat kuin mahdolliset erot.

Oppiminen elämään monimutkaisuuden kanssa



Kiinan ja Euroopan välinen suhde ja strateginen kumppanuus ovat edelleen tärkeitä maailmanlaajuisissa asioissa ja ovat kaiken kaikkiaan erittäin positiivisia. Kaikista positiivisista asioista huolimatta on kuitenkin myös ilmeistä, että suhde on alkanut nousta häämatkavaiheestaan. Toistaiseksi mikään näistä säädöistä ei ole ollut liian rasittavaa, mikä on aiheuttanut pienempiä taktisia mukautuksia molemmilla puolilla.



On myös ilmeistä, että viime vuoden lopusta lähtien muuttunut – hillitympi – ilmasto suhteissa tulee ensisijaisesti Euroopan puolelta. Itse asiassa, kun tarkastellaan suhteiden nopeaa kehitystä vuosikymmenellä 1995–2005, on ilmeistä, että EU oli ollut suhteen katalysaattori ja toiminut kiihkeänä kosijana. Bryssel jahtaa Pekingiä enemmän kuin päinvastoin. Mutta samalla tavalla himo näyttää alkaneen hiipua nopeammin Euroopan puolella. Jatkossa molempien osapuolten on laskettava odotuksiaan jonkin verran; selventää heidän ruusuista retoriikkaansa; oppia elämään, rajaamaan tai hallitsemaan erojaan; ja kehittää mekanismeja todella kestävän pitkän aikavälin avioliiton rakentamiseksi. Ajoittain on odotettavissa kitkaa, mutta vahvat siteet ja yhteiset edut ajavat Kiinan ja Euroopan lähemmäksi toisiaan ajan myötä.