Maltan keittiön konservointi: Laivamalli 1770-luvulta.

03. maaliskuuta 2010





Kansallisen merimuseon orgaanisen luonnonkonservaattorina vastaan ​​konservoinnista laivojen malleja - luonnonsuojelun erikoisala. Museossa on maailman suurin laivamallikokoelma, yli 3000 mallia. Olen äskettäin käsitellyt maltalaista keittiötä, joka on valmistettu noin 1770-luvulla ja on esimerkki sotalaivoista Pyhän Johanneksen ritarikunnan ritarikunta Välimerellä ristiretkien aikana. Nämä alukset olisivat saaneet voimansa sekä purjeen että ihmisvoiman sekoituksella. Tämän mallin runko on valmistettu maalatusta ja kullatusta puusta ja se on täysin takoitettu pellavapurjeilla. Siinä on useita irrotettavia osia, 53 puista airoa ja kaksi miniatyyriä kupariseoksesta valmistettua kanonia. [[{'type':'media','view_mode':'media_large','fid':'219627','attributes':{'class':'media-image','typeof':'foaf:Image ','style':'','alt':'GalleyImage 1.jpg'}}]] Tämä malli on ollut minulle erityisen mielenkiintoinen projekti, koska keittiössä on paljon erilaisia ​​materiaaleja ja erilaisia ​​käsittelyjä. . Yleispuhdistuksen ja pienten rakenteellisten vaurioiden korjaamisen lisäksi on ollut hankala ongelma saada hauraat tekstiilipurjeet vakautettua, kun ne ovat edelleen kiinni mallissa. Kaikilla hoidoillani oli välttämätöntä löytää materiaaleja, jotka olivat palautuvia. Tämä on tärkeä näkökohta konservoinnissa, koska käsittelyn tulee olla palautuva, jotta esine voidaan tarvittaessa palauttaa esikonservoituneeseen tilaan. Mallin pinnalla oli paksu kerros sameaa likaa - kuten nokea. Todennäköisesti malliin oli levitetty tahmea kerros pellavansiemenistä ja teollisesta metyloidusta alkoholista valmistettua lakkaa jossain vaiheessa sen käyttöikää ja tämä lakka oli auttanut tarttumaan likaa pintaan. Lian poistin tislattuun veteen laimennetulla nestemäisellä Vulpex-saippualla pienillä vanupuikoilla ja tislatulla vedellä vanupuikoilla. Kun lika poistettiin, se paljasti kannella kauniita maalattuja yksityiskohtia, jotka eivät olleet ilmeisiä ennen mallin käsittelyä. Lian alta löytyi timantti- ja kukkakoristeita sekä puista intarsiaa viittaava maalattu pinta. Samalla menetelmällä puhdistettiin suuri määrä airoja, jotka olivat myös erittäin likaisia. [[{'type':'media','view_mode':'media_large','fid':'219628','attributes':{'class':'media-image','typeof':'foaf:Image ','style':'','alt':'GalleyImage 2.jpg'}}]] [[{'type':'media','view_mode':'media_large','fid':'219629', 'attributes':{'class':'media-image mt-image-none','typeof':'foaf:Image','style':','height':'180','alt':' GalleyImage 3.jpg'}}]] Laivan keulan varsi oli korjattu ennen pienten naulojen käyttöä. Naulat poistettiin pihdeillä ja puupala kiinnitettiin takaisin paikoilleen liimalla. [[{'type':'media','view_mode':'media_large','fid':'219630','attributes':{'class':'media-image mt-image-none','typeof' :'foaf:Image','style':','height':'133','alt':'GalleyImage 4.jpg'}}]] [[{'type':'media','view_mode' :'media_large','fid':'219631','attributes':{'class':'media-image','typeof':'foaf:Image','style':','alt':' GalleyImage 5.jpg'}}]] Keittiön perässä olevat puomit olivat katkenneet. Tämä kiinnitettiin uudelleen liimalla, mutta puun hävikki ja pieni korjausalue tarkoittivat, että korjaus olisi haavoittuvainen. Päätin, että tälle alueelle tulisi lisätä myös 'täyteaine', koska se antaisi korjaukselle rakenteellista tukea ja tekisi siitä visuaalisesti miellyttävämmän. Päätin täytteen, joka on tehty lasimikropalloista, joihin on sekoitettu Paraloid-nimistä liimaa, joka on helposti irrotettavaa materiaalia liuottimilla, kuten asetonilla. [[{'type':'media','view_mode':'media_large','fid':'219632','attributes':{'class':'media-image','typeof':'foaf:Image ','style':'','alt':'GalleyImage 6.jpg'}}]] [[{'type':'media','view_mode':'media_large','fid':'219633', 'attributes':{'class':'media-image','typeof':'foaf:Image','style':','height':'146','alt':'GalleyImage 7.jpg' }}]] Mikropallot ovat erittäin pieniä piidioksidilasikuplia, jotka ovat erinomainen täytemateriaali puun häviöalueille antaen täyteaineelle elastisen laadun, joka mahdollistaa orgaanisen materiaalin laajenemisen ja supistumisen. Mikropallot sekoitettiin liima- ja liuotinliuokseen; tahnan tekeminen, joka muistuttaa tomusokeria. Levitin seoksen pienellä metallilastalla, toimien nopeasti, kun liuotin haihtui nopeasti tehden tahnan joustavamman. Kun täyte oli kuivunut, tasoitin täytteen varovasti tasaiseksi muun puun kanssa ja käytin punaisia ​​akryylimaaleja värin sovittamiseksi alkuperäiseen puuhun. [[{'type':'media','view_mode':'media_large','fid':'219634','attributes':{'class':'media-image','typeof':'foaf:Image ','style':'','alt':'GalleryImage 8.jpg'}}]] Hoidon monimutkaisin osa oli vaurioituneiden pellavapurjeiden stabilointi. Sininen/vihreä pellava oli erittäin hauras ja siinä oli useita repeytymiä ja halkeamia, koska kuidut olivat hauraita ja jauhemaisia. Päätin käyttää liimakorjaustekniikkaa purjeissa, koska ne olivat aivan liian hauraita korjattavaksi ompelemalla. [[{'type':'media','view_mode':'media_large','fid':'219635','attributes':{'class':'media-image mt-image-none','typeof' :'foaf:Image','tyyli':','leveys':','korkeus':','alt':'GalleriaKuva 9.jpg'}}]] [[{'type':' media','view_mode':'media_large','fid':'219636','attributes':{'class':'media-image mt-image-none','typeof':'foaf:Image',' style':'','width':'','height':'191','alt':'GalleyImage 10.jpg'}}]] Testit tehtiin kahdella liimalla - Lascaux ja BEVA. Molemmat ovat kestomuovisia liimoja, jotka voidaan levittää nesteenä, antaa kuivua ja aktivoida sitten lämmöllä - tämä tekee korjauksista puhtaamman ja tukitekstiilin helpomman sijoittamisen. Tulos osoitti, että BEVA onnistui paremmin kiinnittämään tukitekstiilin purjeeseen ja läpäisemään jauhemaiset kuidut. Se, että BEVA voidaan aktivoida uudelleen lämmöllä, tarkoittaa, että se on käännettävä ja voidaan tarvittaessa poistaa tulevaisuudessa. Liiman levittämiseksi Stabiltex-niminen tukitekstiili venytettiin kehyksen päälle ja sen jälkeen BEVA ruiskutettiin tukitekstiiliin taiteilijan ruiskupistoolilla, jolloin saatiin hienoja ja tasaisia ​​liimakerroksia. Useimmissa tilanteissa tekstiilejä voidaan käsitellä tasaisesti tasaisella alustalla. Tässä tilanteessa purjeen mastoon kiinnittäneet siteet olivat kuitenkin liian hauraita ja hauraita irrotettavaksi. Paikallista kostutusta olisi voitu käyttää jokaisen irrottamiseen yksitellen, mutta lopulta tämä olisi aiheuttanut enemmän vahinkoa ja siteet olisi pitänyt vaihtaa. Tuntui, että tekstiiliä voi työstää sen ollessa paikallaan. Valmistettiin tuki, joka koostui puukankaasta päällystetystä paneelista, jonka avulla sain purjeisiin kohdistua painetta ja työskennellä niiden ollessa vielä kiinni. [[{'type':'media','view_mode':'media_large','fid':'219637','attributes':{'class':'media-image mt-image-none','typeof' :'foaf:Image','style':','width':','height':'180','alt':'GalleyImage 11.jpg'}}]] [[{'type': 'media','view_mode':'media_large','fid':'219638','attributes':{'class':'media-image mt-image-none','typeof':'foaf:Image', 'tyyli':'','leveys':'','korkeus':'','alt':'GalleyImage 12.jpg'}}]] Stabiltex levitettiin suikaleina purjeisiin ja sitten lämmitetyllä lastalla kiinnitettiin paikoilleen. Levityksen aikana lastan ja tukitekstiilin välissä käytettiin pergamenttipaperia suojaamaan tukitekstiiliä ja purjeita suoralta lämmöltä ja estämään liiman tarttumista metalliin. [[{'type':'media','view_mode':'media_large','fid':'219639','attributes':{'class':'media-image mt-image-none','typeof' :'foaf:Image','tyyli':','leveys':','korkeus':','alt':'GalleyImage 13.jpg'}}]][[{'type':' media','view_mode':'media_large','fid':'219640','attributes':{'class':'media-image mt-image-none','typeof':'foaf:Image',' style':'','width':'','height':'','alt':'GalleyImage 14.jpg'}}]][[{'type':'media','view_mode':' media_large','fid':'219641','attributes':{'class':'media-image mt-image-none','typeof':'foaf:Image','style':','width ':'160','height':'213','alt':'GalleyImage 15.jpg'}}]] Pienet vaurioituneen takilan alueet korvattiin tuoreella takilalla ja sävytettiin vesipohjaisella tahralla. Muutamassa paikassa vaurioituneen takilan poistaminen olisi aiheuttanut lisävahinkoa tai johtanut suurten alueiden poistamiseen. Näissä tapauksissa japanilaisia ​​pehmopaperi- ja liimakorjauksia käytettiin katkosten siltaukseen. Lopuksi malli puhdistettiin kevyesti museoimurilla ja pehmeällä harjalla ja airot sijoitettiin, jolloin keittiö oli valmis näytteillepanoa varten. [[{'type':'media','view_mode':'media_large','fid':'219642','attributes':{'class':'media-image mt-image-none','typeof' :'foaf:Image','tyyli':','leveys':','korkeus':','alt':'GalleyImage 16.jpg'}}]] Tämä keittiö tulee olemaan esillä vastikään kunnostetuissa gallerioissa osoitteessa Pyhän Johanneksen ritarikunnan museo Clerkenwellissä keväästä 2010 alkaen.