Kolumbian valittu presidentti Iván Duque lupasi sen presidentinvaalikampanjansa aikana muuttaa – mutta ei kumoa – historiallinen rauhansopimus vasemmistolaisen sissiryhmän, Kolumbian vallankumouksellisten asevoimien (FARC) kanssa. Hänen demokraattinen keskustapuolueensa ja sen johtaja, entinen presidentti Álvaro Uribe vastustivat äänekkäästi rauhansopimuksia ja mobilisoivat veitsenterävän enemmistön kukistaakseen vuoden 2016 kansanäänestyksen sopimuksesta. Monet kolumbialaiset ovat edelleen tyytymättömiä FARCin jäsenten sopimusten nojalla saamaan lievyydestä, erityisesti vankeusrangaistusten välttämisestä ja määräyksistä, jotka antavat sissiryhmän muuttua poliittiseksi puolueeksi (FARCin entiset sotilaskomentajat ovat nyt huippupuolueen poliitikkoja).
Parhaissa olosuhteissa sopimusten täytäntöönpano oli monimutkaista ja vaatisi pitkäjänteistä omistautumista. Nyt on vaarana, että Duquen hallitus kuolee rauhansopimusta tuhansilla leikkauksilla – budjettitoimenpiteiden ja muiden kumouksellisten toimenpiteiden kautta. Tämän seurauksena mahdollisuudet kestävään rauhaan, sosiaaliseen integraatioon ja tasa-arvoon Kolumbiassa ovat hienovaraisesti mutta syvästi vaarassa.
Neljä vaakalaudalla olevaa rauhansopimuskysymystä on kuvattu alla, ja viidestä, huumeista, keskustellaan erillisessä blogikirjoituksessa.
FARC on jo luovuttanut aseensa YK:n vahvistaman prosessin mukaisesti. Silti myös eroavan Santosin hallinnon aikana - joka neuvotteli rauhansopimuksen - perustiloja kehitettiin demobilisaatioleireillä, ns. todellisia vyöhykkeitä , on ollut hidasta. Puutteita on ollut lukutaito ja ammatillinen koulutus sekä psykososiaalinen tuki, saati sitten järjestelmällinen ja määrätietoinen pyrkimys valmistaa sekä entisiä taistelijoita että paikallisia yhteisöjä yhteiskuntaan sopeutumiseen. Enimmäkseen hallitus on myöntänyt entisille sissille vain 220 dollarin stipendin kuukaudessa. Heistä lähes 90 prosenttia on ollut tällä palkkalistalla, jonka on määrä päättyä elokuussa 2019. Mutta vastaanottajilla ei edelleenkään ole taitoja tyydyttävään lailliseen toimeentuloon. Monet haluavat maanviljelijöitä, mutta heillä ei ole laillisia tontteja, vaikka jotkut ovat perustaneet epävirallisesti stipendeillä rahoitettuja kolhooseja.
kuinka pitkä oli prinssi Albert
Tämä johti merkittävään turhautumiseen niiden 8 000 sissien keskuudessa, jotka alun perin sijaitsivat siellä, sekä 5 000 ylimääräisessä, jotka eivät asuneet kaupungeissa tai vapautettiin vankiloista. Toukokuuhun 2018 mennessä tuhannet sissit lähtivät maasta todellisia vyöhykkeitä , joilla on vähän tietoa siitä, menivätkö he kotiin vai muualle.
Vaikka valittu presidentti Duque on ilmaissut täyden tukensa FARCin jalkasotilaiden uudelleenintegroinnille, Santosin hallintoa jo vaivannut keskeinen ongelma ei todennäköisesti poistu: FARCin johto vaatii kollektiivista integraatiota yhteisten liiketoimintaprojektien avulla FARCin ideologian ja poliittisen yhteenkuuluvuuden ylläpitämiseksi ( ilman tällaisten hankkeiden varsinaista operatiivista suunnittelua), kun taas Kolumbian hallitus on suosinut yksilötason uudelleensijoittamista ja uudelleenintegrointia. Myös Duquen vaistot ovat omaksua jälkimmäinen.
Taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen tarjoaminen Kolumbian pitkään laiminlyötylle valtavalle reuna-alueelle oli sopimuksen keskeinen piirre, ja se on todellakin perusta kestävälle rauhalle Kolumbiassa. Suurten maaseutualueiden ikuinen alikehittyminen ja levoton köyhyys ja eriarvoisuus ovat olleet hedelmällistä maaperää militanttien mobilisaatiolle, huumeille ja rikollisuudelle vuosikymmeniä.
Silti maaseudun kehittäminen on monimutkaista ja aikaa ja resursseja vaativaa. Se on myös erittäin haavoittuvainen Duquen politiikan liikkeille. Santosin hallinto suunnitteli rakentaa 50 kilometriä teitä kussakin 51 konfliktin koettelemassa kunnassa; antaa pienviljelijöille maaomistuksia tätä tarkoitusta varten perustetun Maaviraston (ANT) kanssa; ja neuvoa-antavien paikallisten kehityssuunnitelmien avulla tarjotaan energiahuoltoa, markkinoille pääsyä, peltomaan parantamista ja yhteisön tilojen kehittämistä, jota hallinnoi uusi alueuudistusvirasto (ART).
onko siellä sinistä aurinkoa
Duque on ilmoittanut suunnitelmistaan poistaa uudet virastot ja antaa maaseudun kehittämisen maatalousministeriölle, millä voi olla syvällisiä vaikutuksia sopimusten täytäntöönpanoon. Vuosikymmeniä Kolumbian maatalousministeriö on ollut suurten maatalousyritysten etujen vallassa (jotka muodostavat keskeisen osan Duquen poliittisessa perustassa), kaappaavat usein resursseja pienille maatiloille ja sallivat maavarkauksien ja resurssien väärinkäytön. Ministeriö osoittautui keskeiseksi esteeksi maaseudun kehittämiselle sen toteuttaessa Uriben hallinnon vuoden 2009 kansallista aluekehityssuunnitelmaa ( Kansallinen suunnitelma alueelliseksi vahvistamiseksi ), kun kurittomasti vangittu ministeriö ajaa tehokkaasti paikallisia kehittämistoimia maahan monilla alueilla ja konsolidointisuunnitelma lopulta kuihtui.
Lisäksi Duque luo mieluummin työpaikkoja maaseudun köyhille vahvistamalla suuria maatalousyrityksiä yleensä, mikä kääntää sopimusten näkemyksen pienviljelijöihin keskittyvästä alhaalta ylöspäin suuntautuvasta kehityksestä. Ja historiallisesti, vaikka suuret maanomistajat ja maatalousyritykset ovat ottaneet Kolumbiassa suuria maa-alueita (usein antaneet heidän jäädä kesantoon pestäkseen rahaa ja välttääkseen veroja ja kiihdyttäen metsien hävittämistä), ne ovat olleet huonoja työpaikkojen luomisen lähteitä – ei missään muualla kuin työvoimalla. - esim. kokanviljelyn intensiivisyys. Kolumbialla on pitkä historia lupaavista maaseudun kehittämishankkeista ja niiden toteuttamisesta vain nimellisesti tai niukassa muodossa. Valitaan ruutu, kun yksi silta on rakennettu, sähkögeneraattori toimitettu tai klinikka on perustettu.
Duque ja muut sopimusten vastustajat ovat arvostelleet jyrkästi sitä tosiasiaa, että FARC-taistelijat, jotka myönsivät rikoksensa erityiselle siirtymäkauden oikeustuomioistuimelle - Special Jurisdiction for Peace (SJP), joka on parhaillaan paikalla, mutta ei vielä täysin toiminnassa - välttyisivät vankeusrangaistuksista. He näkevät, että ehdotetut vaihtoehtoiset rangaistukset, kuten kotiaresti, vastaavat rankaisemattomuutta. Duque ja Uribe ovat myös vaatineet, että Kolumbian asevoimien jäsenet eivät saa joutua samaan tuomioistuimeen kapinan vastaisena aikana tehdyistä rikoksistaan. Duquen kampanjan ydinkysymys oli FARCin rangaistusten vahvistaminen. Silti International Crisis Groupina selittää , Duquen on vaikea tehdä suuria muutoksia, koska sopimusten siirtymäkauden oikeudelliset elementit on nyt kirjattu Kolumbian lainsäädäntöön ja koska Kolumbian rangaistusohjeet osoittavat tuomarit lievimmän saatavilla olevan lain mukaan. Siitä huolimatta hän saattoi aiheuttaa pelkoa ja epäluuloja FARCin komentajien keskuudessa ruokkimalla julkista raivoa tuomioistuimen mahdollisesti antamista lievistä tuomioista.
Duque on myös vastustanut FARCin poliittista edustusta Kolumbian kongressissa, jossa ryhmälle on taattu viisi paikkaa kussakin kamarissa kahdeksaksi vuodeksi. Hän on väittänyt, että FARCin jäsenten pitäisi ensimmäinen suorittaa vankeusrangaistuksia ja vasta sitten saada osallistua politiikkaan. Koska Kolumbian korkein oikeus on jo hyväksynyt järjestelyn – joka vaatii entisiä taistelijoita tunnustamaan rikoksensa SJP-prosessin kautta, maksamaan uhreille korvauksia ja noudattamaan heidän (ei vankeutta) rangaistuksiaan – Duque ja hänen demokraattinen keskustapuolueensa sen sijaan ryhtyisivät sosiaaliseen toimintaan. ja poliittisia kampanjoita ryhmää vastaan. FARC menestyi huonosti Kolumbian maaliskuussa 2018 pidetyissä kongressivaaleissa, mikä järkytti ryhmän johtoa. Tällaisten pettymysten jatkuva sarja voi haitata johtoa (erityisesti entisiä keskitason komentajia) sopimusten mukaisesti.
Samaan aikaan, kun väkivalta on vähentynyt merkittävästi vuodesta 2012 lähtien, turvattomuus Kolumbiassa alkoi nousta jälleen viimeisen vuoden aikana, ja departementit, kuten Chocó, Nariño, Arauca, Meta ja Guaviare, kärsivät erityisen pahasti.
Noin 1 500 FARCin jäsentä on luonut toisinajattelijoita, jotka palaavat taistelukentälle taistelemaan hallitusta, kilpailevia sissejä ja ns. rikollisjoukot, sekä osallistua laittomiin talouksiin. Tällaiset kilpailevat rikollisryhmät – kuten Gaitanistat (tunnetaan myös nimellä Urabeñot) – ovat jo taistelleet toisinajattelijoiden FARC-yksiköiden ja muiden kanssa alueista, joilla on huumeviljelyä, laitonta kaivostoimintaa, puunkorjuuta ja muita FARCin vapauttamia resursseja. Santosin hallitus ansaitsee paljon kiitosta ponnisteluistaan näiden torjumiseksi rikollisjoukot, jotka usein syntyivät puolisotilaallisten joukkojen demobilisaation seurauksena kymmenen vuotta sitten ja jotka muodostavat suuren uhan Kolumbian rauhalle ja sosiaaliselle integraatiolle. Ei ole selvää, ottaako Duquen hallinto samanlaisen lähestymistavan vai tekeekö Gaitanistien kaltaisten ryhmien kanssa lempeän poliittisen sopimuksen, koska se ei edistä yleistä turvallisuutta kestävällä tavalla. Samaan aikaan kymmeniä yhteisön johtajia on murhattu, eikä heidän kuolemansa määrääjiä vastaan juuri ole asetettu syytteeseen.
kuinka Hubble-avaruusteleskooppi toimii
Rauhanprosessi Kolumbian toiseksi suurimman vasemmiston kapinan, National Liberation Army (ELN) kanssa on ollut pysähdyksissä kuukausia. Talvella 2017 ja keväällä 2018 ELN aloitti julman sotilaskampanjan. Vaikka ryhmä ei uhkaa keskusvaltiota, sen väkivallalla on ollut heikentäviä vaikutuksia paikallisilla alueilla, mikä on aiheuttanut uusia tuhansia siirtymiä ja pysäyttänyt taloudellisen kehityksen. Yksi erityisen pahasti kärsineistä alueista on Catatumbo, joka sijaitsee Venezuelan rajalla, jossa ELN on taistellut toista pientä kapinallista, kansan vapautusarmeijaa (EPL) vastaan. Edellytykset, jotka Duque asettaa poliittisille neuvotteluille ELN:n kanssa, mukaan lukien ELN-joukkojen kokoaminen määrätyille alueille ja rikollisen ja sotilaallisen toiminnan lopettaminen, eivät ole ryhmän aloittaja. Samoin Duquen ilmoittama aikomus neuvotella vain aseistariisunnasta, demobilisaatiosta ja yhteiskuntaan sopeuttamisesta ilman poliittisia elementtejä. Mutta se tosiasia, että ELN käyttää Venezuelaa turvasatamana ja sillä on monia yhteyksiä Venezuelan armeijaan ja hallintoon – ja se on kiinteästi kietoutunut rajat ylittäviin laittomiin talouksiin – tarkoittaa, että ryhmää ei voida helposti lyödä taistelukentällä.
Siten ainakin Duquen hallinnon ensimmäisessä osassa väkivaltainen konflikti Kolumbiassa todennäköisesti voimistuu. Ja ajan myötä – jos Duquen hallinto manipuloi ja näkee sopimusten täytäntöönpanoa, erityisesti tasapuolisen maaseudun kehittämisen osalta – toiveet kestävän rauhan ja sosiaalisen integraation rakentamisesta Kolumbiassa voivat saada vakavampia iskuja.
Hänen suunnitelmansa käyttää YK:n sopimusten täytäntöönpanon valvontaan myönnetyt varat sen sijaan Kolumbiaan saapuvien venezuelalaisten pakolaisten humanitaarisiin tarpeisiin ei lupaa hyvää esimerkiksi. Kattava ja hyvin rahoitettu suunnitelma Venezuelan pakolaiskriisiä varten – joka lisää kolumbialaisia yhteisöjä Venezuelan rajalla – tarvitaan kiireesti. Mutta niin on myös FARCin rauhansopimusten täytäntöönpanon riippumaton valvonta.