Emme halua armeijaa, joka on epäpoliittista; sen sijaan haluamme armeijan, joka välttää puolueellisuuden, instituutioiden hyväksynnän ja vaalivaikutuksen. Näiden aiheiden tulisi pysyä poissa rajoista, mutta politiikka on liian kriittistä, jotta armeija jättää sen kokonaan huomiotta.
Münchenissä tänä viikonloppuna Trumpin hallinto teki tervetulleen muutoksen presidentin ilmoittaman ulkopoliittisen ohjelman keskeiseen linjaan, Natoon.
Presidentti Obama harkitsee lupausta, että Yhdysvallat ei koskaan käyttäisi ydinaseita taisteluissa ensimmäisenä. Michael O'Hanlon väittää, että Obama on oikeassa.
Michael O’Hanlon ja kenraali David Petraeus ylistävät Yhdysvaltain armeijaa maailman parhaimpana, mutta myöntävät, että 15 vuotta kestänyt sota ja viisi vuotta budjettileikkaukset ja Washingtonin toimintahäiriö ovat vaatineet veronsa.
Koska Yhdysvalloilla ja Etelä-Korealla on, kuten Michael O'Hanlon on yrittänyt osoittaa muualla, niin ylivoimainen konventionaalinen sotilaallinen valta Pohjois-Koreasta, ei olisi juurikaan syytä ajatella, että ydinvoiman ensikäyttöä tarvittaisiin.
Venäjän ja lännen välisten jännitteiden ollessa kaikkien aikojen korkeimmillaan Venäjän armeijauudistukset ovat ottaneet uuden suunnan, mikä näyttää valmistautuneen laajamittaiseen sotaan. Tässä yhteydessä nyt enemmän t…
Sekvestroinnin mahdollisuus häämöttää horisontissa, Peter W. Singer väittää, että nykyinen budjettiumpikuja pakottaa kongressin ja Pentagonin tekemään tuskallisia valintoja. Singer väittää, että vaikka nämä leikkaukset ovat poliittisesti tuskallisia, ne voidaan hallita niin, ettei niiden tarvitse olla strategisesti kalliita.
Chris Meserole tarkastelee kahta viimeisintä kirjaa siitä, kuinka nopeat teknologiset innovaatiot muuttavat sodankäynnin luonnetta, ja arvioi, kuinka muutokset voivat vaikuttaa kapinaan ja kapinan vastaiseen toimintaan tulevaisuudessa.
Miksi edistyksellisin teollisuusmaa, jolla on vertaansa vailla oleva pääsy valtaviin maailmanlaajuisiin tiedustelu- ja tietolähteisiin, näyttää niin usein laskevan väärin todellisuudet ja riskit…
Tämä johtavien strategien ja turvallisuusasiantuntijoiden laatima teos asettaa uudet standardit määrittelemällä yhteistoiminnallisen turvallisuuden uuden käsitteen, tunnistamalla sitä motivoivat trendit, hahmottelemalla käytännön politiikan vaikutukset ja tunnustamalla
Elämme tekoälyn alkuajoja. Emme voi vielä alkaa ennakoida, mihin se on menossa ja mitä se voi tehdä mahdolliseksi kymmenen, kahdenkymmenen tai kolmenkymmenen vuoden kuluttua. Mutta voimme työskennellä kovemmin ymmärtääksemme, mitä se todellisuudessa on – ja myös miettiä, kuinka asettaa eettiset rajat sen tulevalle kehitykselle ja käytölle. Tulevaisuus
Iranin ja Yhdysvaltojen välinen hidastettu kriisi kiihtyi tällä viikolla Teheranin ilmoituksen myötä, että se uhmaa pian vuoden 2015 ydinsopimuksen asettamia rajoituksia sen vähärikastetun uraanin varastoille.
Keskustiedustelupalvelun analyytikot vuonna 1967 ennustivat kesäkuun sodan lopputuloksen hyvissä ajoin ja antoivat presidentti Lyndon Johnsonille luottamusta siihen, ettei Israel ollut koskaan vaarassa. Se oli analyyttinen voitto.
Presidentti Biden tuomitsi Trumpin päätöksen erota Open Skies -sopimuksesta, ja hänen hallintonsa saattaa hyvinkin haluta liittyä sopimukseen uudelleen. Poliittisen tahdon avulla on mahdollisuus pelastaa se.
Kyllä, Trumpin sisäisen hallinnon dynamiikasta johtuen puolustusministeri Jim Mattisilta on kestänyt liian kauan rakentaa siviilikollegoistaan, mutta tämä ei tarkoita, että nykypäivän sotilaallinen esikunta tai Combatant Commands joutuisi jotenkin karkeaksi siviilijohtajuuteensa.
Käsitykset ajasta vaikuttivat viimeaikaisiin länsimaisiin sotilaallisiin epäonnistumisiin Lännen taantuminen on jälleen usein spekulaatioiden aihe. Usein yhdeksi väitetyn laskun tekijäksi mainitaan…
Presidentti on oikeassa: väkivaltaisen ääriliikkeiden tai CVE:n torjunta Yhdysvalloissa vaatii parannuksia. Sen keskittyminen yksinomaan islamilaiseen ekstremismiin, kuten hänen kerrotaan suunnittelevan, ei kuitenkaan ole sellainen.
Indonesian presidentti Joko Widodo, jota alun perin mainostettiin valituksi tullessaan uudistajaksi, on johtanut demokraattisen taantuman ja lisääntyvän illiberalismin aikaa.
Kuinka päättäjät voivat määrittää, mitkä valtiosta riippumattomat aseelliset toimijat ovat elinkelpoisia kumppaneita vakauttamisessa? Miten Yhdysvaltojen pitäisi toimia heidän kanssaan?
Syyskuussa 2014 presidentti Obama lupasi rakentaa maltillisen Syyrian opposition, joka pystyy ottamaan vastaan Assadin hallinnon ja sunni-ääriryhmät, kuten ISIS. Viikkoja myöhemmin kongressi hyväksyi lakiehdotukset 500 miljoonan dollarin käyttämisestä kyseiseen tehtävään. Vaikka Obaman hallinnon suunnitelmat eivät ole vielä täysin selkeitä, näyttää siltä, että Washington on vihdoin hyväksynyt strategian Syyrian oppositioarmeijan rakentamiseksi. Tässä analyysipaperissa Kenneth Pollack selittää, kuinka tällainen politiikka tulisi toteuttaa ja miksi se on järkevää Yhdysvaltojen kannalta.