Intertemporaalinen finanssipolitiikka makrotaloudellisissa malleissa: Johdanto ja tärkeimmät vaihtoehdot
Käytäntötiedote #95, Michael O'Hanlon (maaliskuu 2002)
Edustajainhuoneen republikaanien valtaus vuoden 2010 vaaleissa sai aikaan joukon budjettitaisteluja Valkoisen talon ja kongressin republikaanien välillä, jotka jatkuivat…
Stuart Butler väittää, että Yhdysvaltojen tulisi budjetoida pidemmällä aikavälillä asioihin, kuten oikeuksiin.
Robert Litan ja Roger Noll ajavat lukuja nähdäkseen kuinka paljon Naton menot kasvaisivat, jos kaikki jäsenmaat lisäisivät välittömästi puolustusmenojaan kahteen prosenttiin bruttokansantuotteesta.
Vuosina 2000–2001 Portugalin vaihtotaseen alijäämä oli 10 prosenttia sen BKT:sta, kun se 1990-luvun alussa oli 2–3 prosenttia. Näiden alijäämien ennustetaan jatkuvan 8–9 prosentin välillä määrittelemättömän ajan. Kreikka ei ole paljon jäljessä. Sen vaihtotaseen alijäämä vuosina 2000–2001 oli 6–7 prosenttia suhteessa BKT:hen, kun se oli 1990-luvun alun 1–2 prosenttia, ja jälleen alijäämän ennustetaan pysyvän korkeana, 5–6 prosentin välillä. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun joillakin Euroopan unionin pienillä jäsenmailla on suuri vaihtotaseen alijäämä. Esimerkiksi 1980-luvun alussa Portugalin alijäämä oli yli 10 prosenttia suhteessa BKT:hen. Mutta näillä vajeilla oli hyvin erilainen maku kuin nykypäivänä: Portugali oli silloin vielä levoton vuoden 1975 vallankumouksestaan, siirtomaidensa menetyksestä ja toisesta öljysokista; Hallituksella oli suuri budjettialijäämä, yli 12 prosenttia suhteessa BKT:hen. Vaihtotaseen alijäämiä pidettiin laajalti kestämättöminä, ja ne todellakin osoittautuivat sellaisiksi: vuosina 1980-1987 escudo devalvoitiin 60 prosenttia ja vaihtotaseen alijäämä eliminoitiin. Sen sijaan Portugali ei tällä hetkellä kärsi suurista haitallisista häiriöistä. virallista budjettialijäämää on pienennetty 1990-luvun alusta lähtien (tosin merkkejä uusiutumisesta vuonna 2002, sillä nykyisten arvioiden mukaan Portugali saattaa ylittää vuoden 1997 vakaus- ja kasvusopimuksessa asetetut rajat Euroopan rahaliittoon osallistuvien maiden kesken); ja rahoitusmarkkinat eivät osoita huolen merkkejä. Se, että
YLI kahdenkymmenen vuoden ajan maailman rikkain, kypsin teollisuustalous on tukenut voimakkaasti maailman rajallista säästöpankkia korkean kulutuksen tukemiseen – 1980-luvulla liittovaltion hallitus ja 1990-luvulla kotitaloudet. Kuluneen vuosikymmenen aikana henkilökohtainen säästäminen on vähentynyt enemmän kuin valtion säästäminen (jotka ilmenee viimeaikaisista budjettiylijäämistä) on kasvanut. Yhdysvaltain maksutaseen vaihtotaseen valtava alijäämä, joka vastaa noin 4,4 prosenttia bruttokansantuotteesta (BKT) vuonna 2000, kuvastaa tätä säästämisvajetta. Tukeakseen normaalia bruttoinvestointien tasoa (historiallisesti noin 16-17 prosenttia BKT:sta) sekä tätä lisääntynyttä kulutusta Amerikan on täytynyt turvautua voimakkaasti muun maailman säästöihin. Virtausperusteisesti Yhdysvallat houkuttelee nyt enemmän pääomaa nettomääräisesti kuin kaikki kehitysmaat yhteensä.
Joka toinen vuosi tehtävä budjetointi on tärkeä ensimmäinen askel kohti laajempaa budjettiprosessin uudistusta, ja tuen voimakkaasti edustaja Reid Ribblen lakia, H.R. 1610, molempien osapuolien lakia, jossa on uskomattomia 225 tukijaa.
Brookings Review, kesä 1996
Stuart Butler, Timothy Higashi, Layla Zaidane ja Joe Greaney jakavat työkalupakin, jolla kehystetään keskustelua milleniaalien valtionvelasta ilmastonmuutoskeskustelun opetuksen pohjalta.
Viimeisten kahden ja puolen vuoden aikana Yhdysvaltain viralliset liittovaltion budjettinäkymät ovat heikentyneet näyttävästi
Liittovaltion hallitus omistaa ja vuokraa noin 360 000 rakennusta ja 3,3 miljardia neliöjalkaa. Kiinteistösijoituksia säätelevät budjettisäännöt eivät kuitenkaan sovellu valtion kiinteistöjen hoitoon. Tässä viestissä Dorothy Robyn selittää, kuinka kiinteistöjen liittovaltion 'pisteytysjärjestelmän' uudistaminen voisi sekä modernisoida tilojamme että säästää miljardeja dollareita.
Paperin esittivät Robert E. Rubin, Peter R. Orszag ja Allen Sinai. (01/05/04)
William Galston tarkastelee Yhdysvaltain talouden hidasta elpymistä väittäen, että kasvava sosioekonominen kuilu on myötävaikuttanut politiikan lisääntyvään polarisaatioon ja hallitukseen kohdistuvan luottamuksen heikkenemiseen. Galston kirjoittaa, että talouskriisi on lopulta hallintokriisi ja velkakaton umpikuja on oire tästä systeemisestä tosiasiasta.
USA:n vaihtotaseen alijäämän ARVIOIDAAN nousevan vuonna 2001 450 miljardiin dollariin eli 4,4 prosenttiin suhteessa BKT:hen, kun se vuonna 1999 oli 3,6 prosenttia. Vaihtotaseen tasapaino saavutettiin viimeksi vuonna 1991 (1981, jos Persianlahden sotaan liittyviä erityistuloja ei oteta huomioon vuodelta 1991 ). On palattava kahteen vuosikymmeneen ennen vuotta 1914, massamaahanmuuton ja laajan infrastruktuurin rakentamisen aikaan, löytääkseen BKT:hen suhteutettuna suunnilleen yhtä suuria alijäämiä kuin viime vuosina. Yhdysvaltoja pidetään maailmanlaajuisilla mittareilla suhteellisen pääomarikkaana maana. Miksi se sitten tuo enemmän pääomaa kuin koskaan ennen? Ovatko tämän mittakaavan alijäämät kestäviä? Ovatko ne todennäköisesti kestäviä?
Vastuullisen liittovaltion budjetin komitean puheenjohtajat Tim Penny ja Bill Frenzel kirjoittavat, että kun maa on maksukyvyttömyyden partaalla, on tullut aika tehdä poliittinen kompromissi velkakattokeskustelussa. Kirjoittajat tarkastelevat ennakkotapausta 1980-luvulla, kun jakautunut hallitus kokoontui säätämään budjettivalvontaa vastineeksi velkarajojen korotuksesta.
Käytännön tiedote #15, Michael E. O'Hanlon (huhtikuu 1997)
Liittohallituksen TALOUSARVIOVAJEET on noussut Yhdysvaltojen julkisen poliittisen keskustelun keskeiseksi painopisteeksi, ja se on herättänyt huolestuttavaa huomiota useissa vaalipiireissä. Vasemmisto nostaa nyt…
Muutamia (erittäin) varhaisia havaintoja Trumpin budjetin ensimmäisestä luvusta, ensimmäistä kertaa uusi presidentti todellakin esittää dollareita ja senttejä koskevia ehdotuksia. America First on käännetty…