Monet maat kohtaavat haasteen vähentää hiilidioksidipäästöjä energia-aloillaan, mutta Saksa ja Japani erottuvat lähestymistavastaan. Nämä kaksi globaalia talousmahtia ja suurta vientitaloutta ovat toteuttamassa dramaattista sähköportfolionsa muutosta, jolle on ominaista siirtyminen ydinenergiasta luopumaan uusiutuvan energian laajamittaisesta käyttöönotosta. Energy Security Initiative (ESI) on äskettäin saanut päätökseen tutkimustyön, jossa jokaista maata tarkastellaan tänään julkaistussa uudessa toimintaohjeessa.
Keskusteluissamme molempien maiden sidosryhmien kanssa nousi esiin neljä yhteistä teemaa.
Näiden kahden maan välillä on myös merkittäviä eroja. Japanin riippuvuus energian tuonnista sähkösektorilla on paljon suurempi kuin Saksan, ja Japanissa käydään tällä hetkellä paljon enemmän keskustelua ja epävarmuutta tavoitteiden asettamisesta ja yleisen energiapolitiikan toteuttamisesta, erityisesti ydinvoiman tulevasta roolista. Lisäksi Saksa on täysin eriytetty sähkösektori, jolla on vahvat tukku- ja vähittäismarkkinat, laaja kilpailu ja yhteenliitännät naapuriverkkoihin ja alueellisiin markkinoihin. Itse asiassa yksi Saksalle ainutlaatuinen haaste Japaniin verrattuna on koordinointi naapurijärjestelmien kanssa ja integraatio laajempiin Euroopan sähkömarkkinoihin.
Japanissa on säännellyt markkinat, joita hallitsevat vertikaalisesti integroidut, monopolistiset laitokset, rajalliset yhteenliitännät yleishyödyllisten laitosten palvelualueiden välillä (kahteen taajuuteen perustuvan sähköjärjestelmän vuoksi), yhteenliittämisen puuttuminen naapurimaiden markkinoiden kanssa ja maantieteelliset rajoitukset (sopiva maa-ala rajoitettu). ), jotka kaikki tekevät siirtymisen korkeampaan muuttuvaan uusiutuvaan energiaan erittäin haastavaa. Tämän tilanteen ratkaisemiseksi Japanin hallitus tavoittelee paljon korkeampaa uusiutuvan energian määrää ja on ottanut käyttöön kunnianhimoisen suunnitelman sähköalan dramaattiseksi uudelleenjärjestelyksi.
ESI:n keskustelut sidosryhmien kanssa Saksassa ja Japanissa paljasti, että näitä politiikkaa, markkinasuunnittelua, sääntelyä, teknisiä ja infrastruktuuriin liittyviä kysymyksiä on käsiteltävä varhaisessa vaiheessa ja johdonmukaisesti ja jatkuvasti, jotta voidaan integroida uusiutuvan energian korkea kapasiteetti. Sekä Saksan että Japanin kokemukset osoittavat, kuinka haastavia nämä ongelmat ovat, mutta Saksa osoittaa myös, että ne voidaan käsitellä tavalla, joka mahdollistaa uusiutuvan energian paljon suuremman roolin tulevaisuuden sähköportfoliossa.