On suuri ilo olla taas Oslossa. Haluan kiittää Norjan pakolaisneuvostoa ja sen pääsihteeriä Steinar Sorliea sekä Marc Vincentin johtamaa Global IDP Projectia tärkeästä työstä, jota he tekevät maailmanlaajuisesti maan sisällä siirtymään joutuneiden henkilöiden hyväksi, sekä yhteistyöstä, jota he ovat laajentaneet YK:n edustajan kanssa. Kansainvälisesti siirtymään joutuneita henkilöitä käsittelevä pääsihteeri Francis Deng ja tämän päivän ohjelmassa, jossa keskitytään usein huomiotta jätettyyn sisäiseen siirtymään liittyvään näkökohtaan – maan sisäisten pakolaisten vastausstrategiat ja kuinka kansainvälinen yhteisö voi tukea näitä strategioita.
Sisäistä siirtymää koskevat periaatteet, joista minua on pyydetty puhumaan, ovat tärkeä työkalu maan sisällä siirtymään joutuneille henkilöille. Ne esiteltiin Yhdistyneille Kansakunnille vuonna 1998, ja ne ovat ensimmäiset kansainväliset standardit maan sisällä siirtymään joutuneille henkilöille. Ne koostuvat 30 periaatteesta, jotka määrittelevät maan sisällä siirtymään joutuneiden oikeudet sekä hallitusten ja kapinallisten ryhmien velvollisuudet näitä väestöryhmiä kohtaan. Ne antavat myös ohjausta kaikille muille maan sisällä siirtymään joutuneiden kanssa tekemisissä oleville toimijoille – erityisesti kansainvälisille järjestöille ja kansalaisjärjestöille. Ne kattavat kaikki siirtymisen vaiheet – ennen siirtymistä (oikeus olla siirtymättä), siirtymisen aikana sekä paluu- tai uudelleenasettautumis- ja uudelleenkotoutumisvaiheessa. Ne perustuvat kansainväliseen ihmisoikeuslakiin, kansainväliseen humanitaariseen oikeuteen ja analogisesti pakolaisoikeuteen, ja ne todellakin yhdistävät yhdeksi asiakirjaksi kaikki kansainvälisten ihmisoikeuksien ja humanitaarisen oikeuden määräykset, jotka liittyvät maan sisällä siirtymään joutuneisiin. Periaatteissa on ainutlaatuista, että sen lisäksi, että ne toistavat voimassa olevan lain säännökset, ne räätälöivät lain säännökset sisäisesti siirtymään joutuneiden erityistarpeisiin.
Periaatteet on kehittänyt kansainvälisten juridisten asiantuntijoiden ryhmä pääsihteerin edustajan johdolla ja yhteistyössä useiden kansainvälisten järjestöjen, kansalaisjärjestöjen ja tutkimuslaitosten kanssa maailmanlaajuisesti. Vaikka ne eivät olekaan oikeudellisesti sitova asiakirja kuin sopimus, ne ovat sen jälkeen, kun ne esiteltiin YK:n ihmisoikeustoimikunnalle vuonna 1998, nopeasti saavuttaneet paljon kansainvälistä asemaa, moraalista auktoriteettia ja hyväksyntää. Yksi syy on se, että ne perustuvat sitovaan lakiin ja ovat sen mukaisia. Toinen syy on pakottava tarve saada sisäisesti siirtymään joutuneita koskeva asiakirja. Ennen niiden valmistelua ei ollut yhtä asiakirjaa, johon voitaisiin kääntyä sisäisestä siirtymisestä. Tämän seurauksena kansainväliset järjestöt, alueelliset elimet, kansalaisjärjestöt ja kasvava määrä hallituksia ovat tunnustaneet periaatteet ja käyttävät niitä politiikan ja lainsäädännön perustana. Itse asiassa 53 valtion yksimielisesti hyväksymässä päätöslauselmassa YK:n ihmisoikeustoimikunnassa huhtikuussa 2001 tunnustettiin, että yhä useammat valtiot, YK:n virastot sekä alueelliset ja kansalaisjärjestöt käyttävät hyväkseen ohjaavia periaatteita. Päätöslauselmassa vaadittiin niiden levittämistä ja soveltamista edelleen.
Kuinka ohjaavat periaatteet voivat tukea maan sisällä siirtymään joutuneiden reagointistrategioita? On viisi päätapaa.
Ensinnäkin ohjaavat periaatteet tarjoavat puitteet ongelman ymmärtämiselle. Monissa maissa maan sisällä siirtymään joutuneet ihmiset eivät ymmärrä, että heillä on tiettyjä oikeuksia tai että paikallisviranomaisilla on velvollisuuksia heitä kohtaan. He eivät ole tietoisia sisäisestä syrjäytymisestä ilmiönä tai ymmärtävät, että muissa maissa on ihmisiä, jotka kärsivät samasta ongelmasta tai että ongelman ratkaisemiseksi kehitetään kansainvälisiä lähestymistapoja. Esimerkiksi Indonesiassa löysin maan sisällä siirtymään joutuneita henkilöitä, jotka olivat niin kiinnostuneita oppimaan dokumentista, joka selitti heidän ahdinkonsa; Huomasin myös, että he olivat niin kiinnostuneita oppimaan, että sisäinen siirtymä ei rajoittunut Indonesiaan, vaan se oli maailmanlaajuinen ongelma, johon etsittiin ratkaisuja ja että siellä saattaa jopa olla nousemassa esiin kansainvälinen vastuu maan sisällä siirtymään joutuneita henkilöitä kohtaan. Makedoniassa, jossa olen ollut kahdessa eri yhteydessä johtamassa keskusteluja sisäisestä siirtymisestä ja periaatteista, siirtymään joutuneet henkilöt olivat kiinnostuneita oppimaan lisää tilanteestaan – joka on uusi tilanne Makedonialle – ja miten se verrattuna muihin tilanteisiin Euroopassa. Periaatteet ovat siis arvokas kehys, jolla edistetään parempaa ymmärrystä siitä, mitä ihmisille tapahtuu, kun he joutuvat väkivaltaisesti kotiseudulleen.
Toiseksi ohjaavat periaatteet ovat voimaannuttamistyökalu. Kun siirtymään joutuneet ihmiset oppivat, että tietyt standardit ovat olemassa, jotka vaikuttavat heidän ahdinkoonsa, se antaa heille ideoita itsensä vahvistamiseen. Katsokaa vain ohjaavien periaatteiden kieltä. He väittävät esimerkiksi, että maan sisällä siirtymään joutuneilla henkilöillä on oikeus pyytää ja saada suojelua ja humanitaarista apua kansallisilta viranomaisilta. He puhuvat maan sisällä siirtymään joutuneiden henkilöiden osallistumisesta tarvikkeiden suunnitteluun ja jakeluun sekä heidän paluunsa ja uudelleenintegroitumisensa suunnitteluun ja hallintaan. Tämä on voimaannuttamiskieli. Näin Kolumbiassa, kun tapasin ryhmän maan sisällä siirtymään joutuneita naisia eri puolilta maata. Huolimatta heidän kohtaamistaan turvallisuusuhkista ja kärsimästä aineellisesta puutteesta, he olivat rohkaisevia kuullessaan, että oli olemassa asiakirja, jossa oli heidän tarpeisiinsa liittyviä artikkeleita. Erityisesti periaate 20, joka koskee oikeutta asiakirjoihin ja naisten oikeutta saada asiakirjoja omissa nimissään, vaikutti näihin naisiin. Tätä he voisivat käyttää, he sanoivat. Tällä hetkellä Brookings-CUNY Project on Internal Displacement, jota olen mukana johtamassa, työskentelee Kolumbian kansalaisjärjestöjen kanssa kehittääkseen ohjaaviin periaatteisiin perustuvan tiedotuskampanjan siirtymään joutuneille yhteisöille, jotta nämä yhteisöt voivat paremmin käyttää periaatteita tukemaan omaa toimintaansa. omat vastausstrategiat.
Kolmanneksi ohjaavat periaatteet ovat seurantatyökalu. Itse asiassa ne ovat arvokas vertailukohta maan olosuhteiden mittaamiseen. Tällä hetkellä alueelliset ja valtiosta riippumattomat järjestöt seuraavat periaatteiden olosuhteita tietyissä maissa. Mutta siirtymään joutuneet yhteisöt voivat myös ryhtyä seurantaan. Tämän alun voi nähdä Kolumbiassa, Sri Lankassa, Georgiassa ja Makedoniassa, joissa periaatteet on käännetty paikallisille kielille ja tiedotusohjelmat ovat käynnissä.
Neljänneksi ohjaavat periaatteet voivat toimia edunvalvontatyökaluna. Tämä toimii tietysti parhaiten, kun maan sisällä siirtymään joutuneet henkilöt ovat jo suhteellisen turvallisissa olosuhteissa ja voivat harjoittaa asianajoa paikallisille ja kansallisille viranomaisille. Esimerkiksi Etelä-Kaukasiassa maan sisällä siirtymään joutuneet työskentelevät yhdessä Georgian, Azerbaidžanin ja Armenian lakimiesten kanssa tutkiakseen maansa lakeja ja määräyksiä ohjaavien periaatteiden kannalta ja ajaakseen lainsäädäntöuudistusta. Kun Georgiassa havaittiin syrjiviä vaalilakeja, joukko maan sisäisiä pakolaisia valitti korkeimpaan oikeuteen. Kun tuomioistuin ei ratkaissut heidän puoleensa, sisäiset siirtymään joutuneet ja kansalaisjärjestöt vetosivat hallitukseen, joka ilmoitti YK:ssa tutkivansa tämän lain ja muiden lakien saattamista ohjaavien periaatteiden määräysten mukaisiksi. Toinen vakuuttava esimerkki löytyy Sri Lankasta, jossa kansalaisjärjestöjen konsortio (Consortium of Humanitarian Agencies) järjesti tapaamisen sisäisten pakolaisten leirien komentajien ja sisäisten pakolaisten edustajien välillä käyttäen ohjaavia periaatteita puitteena. Kokouksessa maan sisäisten pakolaisten edustajat puolsivat parempia olosuhteita, erityisesti runsaampia ruoka-annoksia, oikea-aikaisempia ruokatoimituksia, puhdasta vettä ja henkilökohtaista turvallisuutta leireillä. He pitivät periaatteita arvokkaana välineenä huolenaiheidensa ilmaisemiseksi.
Viidenneksi ohjaavat periaatteet määrittelevät maan sisällä siirtymään joutuneiden suojelun ja tarjoavat puitteet suojelustrategioiden kehittämiselle. Kotiseudultaan siirtymään joutuneet ihmiset eivät tarvitse vain ruokaa, lääkkeitä ja suojaa. He tarvitsevat myös henkilökohtaisen turvallisuutensa ja ihmisoikeuksiensa suojaa. Itse asiassa maan sisällä siirtymään joutuneet ihmiset huomauttavat usein, että suojelu pahoinpitelyä, raiskauksia ja pakkotyöhönottoa vastaan on heille yhtä tärkeää kuin aineellinen apu. Ja vaikka ei ole kansainvälistä yksimielisyyttä siitä, kenen tulisi ryhtyä suojelutoimiin siirtymään joutuneiden reagointistrategioiden tukemiseksi, YK:n ja Brookings Institutionin julkaisemassa ohjaavien periaatteiden soveltamiskäsikirjassa esitetään, millaisia toimia voidaan parantaa sisäisesti siirtymään joutuneiden suojaa. Se sisältää osiot Mitä voit tehdä, mikä tarjoaa puitteet suojausstrategialle. Käsikirja ehdottaa esimerkiksi, että siirtymään joutuneiden yhteisöjen ja kansallisten tai paikallisten viranomaisten välille tulisi avata viestintäkanavia, ja se osoittaa, kuinka kansainväliset järjestöt ja kansalaisjärjestöt voivat auttaa tämän saavuttamisessa. Se kehottaa myös siirtymään joutuneiden yhteisöjen jäseniä vierailemaan ehdotetuilla siirtopaikoilla arvioidakseen turvallisuuttaan. Viime vuonna Angolan matkalla pääsihteerin edustaja suositteli, että kansalaisjärjestöt ja kansainväliset järjestöt yhteistyössä siirtymään joutuneiden väestöryhmien kanssa kehittäisivät suojelustrategioita käyttäen perustana ohjaavia periaatteita ja käsikirjaa.
Tietenkin, jotta ohjaavat periaatteet voidaan käyttää laajasti, ne on käännettävä paikallisille kielille. Tähän mennessä YK on kääntänyt ohjaavat periaatteet kuudelle työkielelleen. Lisäksi hallitukset, YK:n virastot sekä kansainväliset ja paikalliset kansalaisjärjestöt ovat kääntäneet periaatteet 15 muulle kielelle. Mutta se tuskin riittää, koska pyyntöjä tulee säännöllisesti eri maista. Esimerkiksi Uganda on pyytänyt kääntämään periaatteet guluksi käytettäväksi sisäisten pakolaisten leireillä, Irakista periaatteiden kääntämistä kurdiksi, Itä-Timorista periaatteiden kääntämistä tetumiksi, Sudanista periaatteiden kääntämistä dinkaksi. Nämä YK:n pyynnöt ja resurssit on asetettava etusijalle.
Ohjaavien periaatteiden soveltamisen käsikirja on myös käännettävä ja levitettävä yli 40 maassa, joihin sisäinen siirtymä vaikuttaa. Tässä on vielä pahempi puute. Käsikirja on julkaistu YK:ssa vain englanniksi, vaikka käsikirjassa esitetään – ja se onkin ainoa teksti, jossa esitetään – mitä kansainväliset järjestöt, kansalaisjärjestöt ja maan sisällä siirtymään joutuneet voivat tehdä vastestrategioiden vahvistamiseksi. Valitettavasti Yhdistyneet Kansakunnat ei ole täysin keskittynyt paikallisten siirtymään joutuneiden yhteisöjen voimaannuttamisen tärkeyteen, mikä näkyy siinä, että se ei ole käynnistänyt tämän kirjasen käännöksiä YK:n työkielille tai kehittänyt tiedotusstrategioita kirjasen käyttämiseksi näillä kielillä. Tämän aukon täyttämiseksi Brookings-CUNY-projekti käänsi käsikirjan äskettäin ranskaksi, ja YK on suostunut julkaisemaan sen. Seuraavaksi rahoitamme käsikirjan kääntämisen venäjäksi ja pyydämme jälleen YK:ta julkaisemaan sen. Kolumbiassa kansalaisjärjestöt ja Pan American Health Organization ovat kääntäneet käsikirjan espanjaksi, ja Brookings-CUNY-projekti on suostunut auttamaan kirjasen julkaisemisessa ja levittämisessä Latinalaisessa Amerikassa. Mutta käsikirjan käännöksiä tarvitaan paitsi YK:n työkielille myös paikallisille kielille. Lisäksi on kehitettävä tiedotuskampanjoita periaatteiden levittämiseksi maan sisällä siirtymään joutuneille henkilöille. Alalla YK on alkanut osoittaa aloitetta. Esimerkiksi Indonesiassa Humanitaaristen asioiden koordinointitoimisto (OCHA) yhdessä Brookings-CUNY-projektin kanssa käännyttää käsikirjaa indonesiaksi, ja OCHA ja OXFAM ovat kehittämässä tiedotuskampanjaa. Tällaista ohjelmaa pitäisi toistaa muissa maissa. Sri Lankassa kansalaisjärjestöjen yhteenliittymä on UNHCR:n, Norjan pakolaisneuvoston ja Brookings-CUNY-projektin avustuksella julkaissut englannin-, sinhala- ja tamilikielisen työkalupakin, joka perustuu ohjaaviin periaatteisiin ja käsikirjaan auttaakseen voimavaroja ja vahvistamaan valmiuksia. maan sisäisiä pakolaisia. Lisäksi Skopjen yliopisto on UNHCR:n ja Brookings-CUNY-projektin tuella kääntänyt periaatteet ja käsikirjan makedoniaksi ja albaniaksi. Mutta YK:n on annettava tälle ponnistelulle enemmän etusijaa, ja toivottavasti se tekee sen juuri perustetun Kofi Asomanin johtaman sisäisten pakolaisten yksikön kautta.
Sisäisen pakolaisten reagointistrategioiden vahvistaminen on yksi tärkeimmistä tavoista, joilla voimme auttaa maan sisällä siirtymään joutuneita henkilöitä. Kuten Norjan pakolaisneuvoston uudessa kirjassa korostetaan, Rajajen väliin kiinni , maan sisällä siirtymään joutuneet henkilöt eivät ole vain uhreja vaan resursseja. Meidän on pyrittävä vahvistamaan heidän valmiuksiaan ja auttamaan tarjoamaan heille työkalut, joilla he voivat auttaa itseään ja kielillä, joilla he niitä tarvitsevat.
Lopuksi haluaisin kertoa ihmisoikeusareenalta saadun kokemuksen korostaakseni, kuinka tärkeää on, että ohjaavat periaatteet ja käsikirja ovat siirtymään joutuneiden väestöryhmien saatavilla. Jo 1970-luvulla minulla oli ihmisoikeustyössäni tilaisuus tavata neuvostoliittolaisen toisinajattelijan, joka oli joutunut poliittisten näkemyksiensä vuoksi psykiatriseen sairaalaan. Hänelle oli ruiskutettu kivuliaita lääkkeitä, häntä oli pahoinpidelty ja hän oli ollut osittain nälkäinen. Hänet vapautettiin kansainvälisen kampanjan vuoksi. Kun tapasin hänet New Yorkissa, en voinut olla kysymättä häneltä: Miten selvisit tästä kaikesta? Vastauksena hän otti rypistyneen paperin takataskusta ja sanoi: Näin. Paperi oli kansainvälisten ihmisoikeussopimusten teksti, YK hyväksyi kansalaisoikeuksia, poliittisia, taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurisia oikeuksia koskevat standardit. Tämä mies oli muistanut ne ulkoa ja tunsi ne ulkoa. Kun kysyin häneltä, kuinka oli mahdollista, että tämä asiakirja oli tukenut häntä, kun hänen hallituksensa ei noudattanut liittojen normeja, hän vastasi: Voi, he tietävät niistä, he hyväksyivät niistä päätöslauselmia YK:ssa, itse asiassa he ovat ratifioi ne, ja jonakin päivänä heidän on noudatettava niitä. Hän piti liittoja ja sanoi: Tällä asiakirjalla on voimaa. Hän osoittautui oikeaksi. Ja uskon, että tämän tarinan pitäisi olla opettavainen tämän päivän keskusteluille ohjaavista periaatteista ja siitä, kuinka ne voivat vahvistaa maan sisällä siirtymään joutuneiden vastausstrategioita.