Tästä syystä Japani, Etelä-Korea, Taiwan ja Australia yrittävät tiivistää taloudellisia suhteita Intiaan

Aasia on muutoksen tilassa. Kiinan Belt and Road -aloite muokkaa alueen maantiedettä uudelleen, kun tiet ja rautatiet kulkevat Euraasian läpi ja uusia satamia Intian valtameren altaalla. Pekingin Etelä-Kiinan meren militarisointi jatkuu, huolimatta käytännesäännöistä neuvoteltaessa.





Japani on joutunut odottamattomaan johtoasemaan elvyttäessään Trans-Pacific-kumppanuutta ja solmiessaan kauppasopimuksen Euroopan unionin kanssa. Tokio harkitsee nyt perustuslain muutoksia, jotka mahdollistaisivat sen avoimemman sotilaallisen roolin.



Näiden kehittyvien tapahtumien keskellä on vaarassa jäädä varjoonsa toinen tapahtumasarja. Japani, Etelä-Korea, Taiwan ja Australia ovat kaikki julkistaneet strategioita taloudellisen keskinäisen riippuvuuden monipuolistamiseksi Manner-Kiinasta Kaakkois-Aasiaan ja Intiaan päin.



Motiivit näyttävät olevan moninaiset. Viimeisin on meneillään oleva kauppa- ja tullisota Yhdysvaltojen ja Kiinan välillä. Pidemmällä aikavälillä huolenaihe on Pekingin taloudellisten voimavarojensa käyttö poliittisiin tarkoituksiin, joko harvinaisten maametallien viennin keskeyttämiseen Japaniin vuonna 2010 tai suuren eteläkorealaisen yrityksen rankaisemiseen Soulin päätöksestä asentaa ohjuspuolustusjärjestelmä vuonna 2017. Kiinan rajallinen markkinoiden kasvu mahdollisuudet ja kysymykset saatavuudesta ja vastavuoroisuudesta ovat lisänäkökohtia.



Tätä varten Japanin Free and Open Indo-Pacific -strategian tarkoituksena on hajauttaa sijoituksia lupaavammille markkinoille Kaakkois-Aasiassa, Intiassa ja Afrikassa. Etelä-Korean presidentti Moon Jae-in on puolestaan ​​julkistanut uuden eteläisen politiikan. Mr. Moon sanoi vierailullaan New Delhissä, että vaikka politiikka keskittyy Kaakkois-Aasiaan, se tekee myös Intiasta Korean keskeisen yhteistyön kumppanin. Samoin Taiwan, G20-kokoinen talous, jonka poliittinen asema on kiistanalainen, on ilmoittanut uudesta etelään suuntautuvasta politiikasta, johon liittyy merkittäviä taiwanilaisten elektroniikkavalmistajien investointeja Intiaan. Lopuksi Australian hallitus on tilannut kunnianhimoisen Intian talousstrategian, jonka tavoitteena on tehdä Intiasta kolmanneksi suurin investointikohde ja vientikohde vuoteen 2035 mennessä. Vaikka poliittiset huolenaiheet eivät johdu lyhyen aikavälin tarpeista, ne vaikuttavat yhä enemmän taloudellisiin mieltymyksiin.



Poliittisesti tähdet ovat siis linjassa Aasiassa Intian talouskasvun kiihdyttämiseksi. Hallituksensa yhä enemmän tukemat sijoittajat keskittyvät yhä enemmän Intian markkinoille. Mutta protektionistisempien tunteiden juurtuessa, huonosti neuvoteltujen kauppasopimusten perinnön, parlamenttivaalien lähestyessä ja talouden epätasaisen vapauttamisen myötä Intian todennäköisyys hyödyntää näitä mahdollisuuksia täysimääräisesti on edelleen pieni.