Tulojen kasvu on ollut mitätöntä, mutta (yllätys!) eriarvoisuus on kaventunut vuodesta 2007 lähtien
Valppaat äänestäjät kaikkialla ymmärtävät, että talous ei ole niin vahva kuin valtapuolue väittää, eikä opposition kuvaama katastrofi. Vaalikausi tuo mukanaan monia intohimoisia mutta kyseenalaisia väitteitä talouskehityksestä. Ihmiset, jotka asettuvat ehdolle, tietävät, että äänestäjät pitävät taloutta huolenaiheensa kärjessä. Tietenkin käsitykset taloudesta vaihtelevat äänestäjien välillä. Jotkut meistä nousevat huimiin, useampi tallaa vettä, ja liian monet kamppailevat vain pysyäkseen pinnalla.
Sen jälkeen, kun se saavutti alimman pisteen vuonna 2009, Yhdysvaltain kokonaistuotanto - mitattuna BKT:lla - on noussut 15 prosenttia eli noin 2,1 prosenttia vuodessa. Toipuminen on ollut pitkäikäistä ja vakaata, mikä on kunnianosoitus hallinnon ja Federal Reserven hallinnolle. Myös talouden elpyminen on ollut taantuman syvyyden huomioon ottaen pettymysten hidasta. GOP-toimiston hakijat mainitsevat tämän tosiasian useita kertoja ennen marraskuuta.
Suuren laman pahimpiin kuukausiin verrattuna työttömyysaste on pudonnut puoleen. Se on nyt kunnioitettavassa 4,9 prosentissa, mikä on lähes 3 prosenttiyksikköä alhaisempi kuin presidentti Obaman virkaanastuessa ja selvästi alle vuoden 2009 syksyn koron, jolloin se saavutti 10 prosenttia. Palkkatyöllisyys on noussut 77 kuukautta peräkkäin. Työnantajan palkkalistoilla olevien työntekijöiden määrä on noussut 14,6 miljoonalla eli noin 190 000:lla kuukaudessa alimmillaan tammikuussa 2010. Vaikka työpaikkojen lisäykset ovat rohkaisevia, ne eivät ole olleet tarpeeksi nopeita palauttaakseen työllisyyden suhdetta väestöön taantumaa edeltävälle tasolle. Kesäkuun työmäärät osoittivat, että 25–54-vuotiaista aikuisista hieman alle 80 prosenttia oli työssä. Se on lähes 2 prosenttiyksikköä pienempi kuin työllisyysaste suuren laman aattona.
mikä on kuun toinen nimi
Yksi elpymisen pettymysluvuista on ollut palkkojen kasvu. Elpymisen ensimmäisten viiden vuoden aikana tuntipalkat nousivat vain 2 prosenttia vuodessa. Kun otetaan huomioon kuluttajahintainflaation vaikutus, tämä merkitsee tasan 0 prosentin voittoa. Palkan nousuvauhti on viime aikoina parantunut. Työntekijöiden todellinen tuntipalkka nousi 1,7 prosenttia vuodessa kesäkuussa päättyneiden kahden vuoden aikana.
Taloudellinen tulos useimmille meistä on perheemme tulojen paranemisvauhti kuluttajahintojen muutosten huomioimisen jälkeen. Riippumatta siitä, miten kotitalouksien tuloja mitataan, tulojen kasvu on ollut hitaampaa vuodesta 2007 kuin aiempina vuosikymmeninä. Pääsyynä on se, että markkinoilla tuotetut tulot – palkkojen, yrittäjätulojen, korkojen, osinkojen, vuokratulojen ja realisoituneiden myyntivoittojen muodossa – putosivat jyrkästi suuren laman aikana ja ovat elpyneet sen jälkeen hyvin hitaasti. Se, että jyrkkä taantuma aiheuttaisi suuren tulon laskun, tuskin on yllätys. Työllisyys, yritysten voitot, korot ja vuokrat putosivat vuosina 2008 ja 2009, mikä pienensi amerikkalaisten markkinoilla ansaitsemia tuloja. Suurempi yllätys on ollut markkinatulojen hidas elpyminen taantuman jälkeen.
Jotkut elpymisen kriitikot väittävät, että elpymisen tulot ovat olleet erittäin vääristyneitä, ja amerikkalaiset ovat saaneet suhteettoman osuuden tuloportaiden huipulla. Taloustieteilijä Emmanuel Saez taulukoi Yhdysvaltain tuloverotilastot seuratakseen markkinoiden tulojen nousua jakelun kärjessä. Hänen uusimmat arviot osoittavat, että vuosina 2009–2015 ylimmän 1 prosentin tulonsaajien reaalitulot kasvoivat 24 prosenttia. Tulonjaon alimmassa yhdeksässä kymmenesosassa olevien amerikkalaisten keskimääräiset markkinatulot nousivat vain 4 prosenttia.
mikä tapahtuma tapahtuu noin kerran kuukaudessa
Saezin arviot osoittavat kuitenkin myös, että suurimmat tulonsaajat kokivat paljon suurempia tulonmenetyksiä suuren taantuman aikana. Vuosina 2007–2009 heidän inflaatiokorjattu tulonsa putosivat 36 prosenttia (ks. kuvio 1). Vertailun vuoksi jakelun alimman yhdeksän kymmenesosan amerikkalaisten keskimääräiset markkinatulot putosivat vain 12 prosenttia. Nämä luvut tarkoittavat, että suurimmat tulonsaajat eivät ole vielä saaneet takaisin suuren taantuman aiheuttamia tulonmenetyksiä. Vuonna 2015 heidän keskimääräiset markkinatulonsa olivat vielä 13 prosenttia alle taantumaa edeltävän tason. Jakauman alimmassa yhdeksässä kymmenesosassa olevien perheiden markkinatulot olivat vain 8 prosenttia alle vuoden 2007 tason.
Vain noin puolet kotitalouksista elättääkseen itsensä pelkästään markkinatuloista. Toinen puolikas saa tuloja valtionosuuksista. Lisäksi tällä osuudella on taipumus kasvaa huonoina aikoina. Monet eläkeläiset luottavat pääasiassa sosiaaliturvaan maksaakseen laskunsa; he ovat riippuvaisia Medicaresta tai Medicaidista maksaakseen terveydenhuollon. Pienituloisilla amerikkalaisilla on usein vähän tuloja markkinoilta, ja he voivat luottaa voimakkaasti julkiseen apuun, ruokaleimoihin tai valtion tarjoamaan sairausvakuutukseen. Kun työttömyys lisääntyy jyrkästi, valtionetuuksia saavien perheiden prosenttiosuus nousee, mikä johtuu suurelta osin työttömyysvakuutusta hakevien työntekijöiden määrän kasvusta.
Valtion edut, joita ei huomioida Saezin laskelmissa, korvaavat osan markkinoiden tulonmenetyksistä, joita perheet kokevat heikon talouden aikana. Tämän seurauksena useimpien perheiden nettotulonmenetys on paljon pienempi kuin heidän markkinatulojen menetys. Kongressin budjettitoimisto (CBO) julkaisi äskettäin tilastot markkinatuloista sekä tuloista ennen veroja ja verojen jälkeen, jotka valaisevat kotitalouksien tulonmenetysten suuruutta ja jakautumista suuren taantuman aikana ja sitä seuranneesta elpymisestä. Taulukot osoittavat, että nettotulojen menetys oli jaon kärjessä olevia kotitalouksia lukuun ottamatta paljon pienempiä kuin Saezin tuloverotiedoissa ilmoitetut tappiot.
Esimerkiksi ennen veroja tulonjakauman keskimmäisessä viidenneksessä olevien kotitalouksien keskimääräiset markkinatulot laskivat suuren taantuman aikana yli 10 prosenttia (ks. kuvio 2). Jos tulon määritelmään sisällytetään valtionosuudet, keskitulo laski 4,4 prosenttia. Jos otamme huomioon perheiden maksamat liittovaltion verot, keskimääräiset nettotulot laskivat vain yhden prosentin. Sitä vastoin jakelun ylimmän prosentin kotitalouksissa keskimääräiset markkinatulot laskivat 36 prosenttia, valtion tulot mukaan lukien 36 prosenttia ja keskitulot ilman liittovaltion veroja laskivat 37 prosenttia. Valtionavustukset tarjosivat vain vähän, jos ollenkaan, suojaa suurituloisille kotitalouksille.
kuinka monta askelta aurinkokunnan muodostumisessa on?
CBO-tulotilastot päättyvät vuonna 2013, joten ne eivät kerro meille, kuinka nettotulot ovat jakautuneet parin viime vuoden aikana. Siitä huolimatta Saezin tuloverotaulukoiden perusteella on erittäin epätodennäköistä, että suurimmat tulonsaajat ovat saaneet takaisin suuren taantuman aikana kokemansa nettotulon menetyksiä. Kaikki saatavilla olevat tilastot osoittavat, että kotitalouksien tulot ovat vuodesta 2007 lähtien olleet vähäisiä tai pieniä, ja tämä pätee koko tulonjakoon.
On suosittua sanoa, että hidas tulonlisäys jakauman keskellä ja alaosassa johtuu ylimmän tason perheiden suurista tulonhyödyistä. Vaikka tämä tarina on ainakin osittain totta vuonna 2007 päättyneeltä kolmelta vuosikymmeneltä, se ei vastaa tosiseikkoja vuodesta 2007 lähtien. CBO:n viimeisimmät nettotulotaulukot osoittavat, että vuonna 2013 eriarvoisuus oli lähes 5 prosenttia pienempi kuin vuonna 2007. Suuri taantuma heikensi amerikkalaisten tuloja tulonjaossa ylös ja alas, mutta suurimmat suhteelliset tulonmenetykset olivat huipulla. On selvää, että vuoden 2009 jälkeisen elpymisen tulot ovat keskittyneet parhaiden tulonsaajien pariin. Siitä huolimatta heidän tulonmenetyksensä taantuman ja elpymisen aikana ovat olleet suhteellisesti suurempia kuin keski- ja pienituloisten perheiden kärsimät menetykset.