Onko Intian aika osallistua Israelin ja Palestiinan rauhaan?

Se tosiasia, että Intian pääministeri Narendra Modi vieraili Palestiinassa vain viikkoja sen jälkeen, kun Israelin pääministeri Benjamin Netanyahu kävi Intiassa, osoittaa, miksi New Delhin kaltaisilla nousevilla voimilla voi olla merkittävä rooli rauhan rakentamisessa Israelin ja Palestiinan välille sekä laajemmin Lähi-idässä. Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin päätös siirtää Yhdysvaltain suurlähetystö Jerusalemiin vahingoitti peruuttamattomasti Yhdysvaltojen imagoa uskottavana välimiehenä Israelin ja Palestiinan konfliktissa. Sitä vastoin monet alueelliset toimijat pitävät Intian kaltaisia ​​nousevia voimia hyväksyttävinä. Yhdysvaltojen näkökulmasta uusien strategista tuloa Lähi-itään tulee olemaan yhä vaikeampi estää. Intian – Washingtonin demokratia- ja turvallisuuskumppanin – osallistuminen rauhanprosessiin on parempi vaihtoehto verrattuna muihin nouseviin maihin, jotka saattavat pyrkiä täyttämään tyhjiön.





Vaikka Delhi on lisännyt turvallisuussuhteita Israelin kanssa, se on samalla vahvistanut suhteita palestiinalaishallinnon kanssa. Sen ystävä-imagon ansiosta New Delhi sai kutsun palestiinalaishallinnon johtajalta Mahmud Abbasilta osallistua ehdotettuun monenväliseen foorumiin Palestiinan ja Israelin välistä rauhansopimusta koskeville neuvotteluille – roolin, jonka Intia pystyy yhä paremmin täyttämään.



Monet pitivät Netanyahun New Delhi-vierailun loistoa ja seremoniaa todisteena Intian kasvavasta läheisyydestä Israeliin. Julkinen kiintymys heijasti New Delhin strategisia etuja. Intian armeija on tukeutunut Israelin teknologiaan taistelukentällä; Intia ja Israel allekirjoittivat viime vuonna 2 miljardin dollarin sopimuksen kehittyneestä keskipitkän kantaman maa-ilma-ohjusjärjestelmästä. Israel on asettunut yhdeksi Intian suurimmista aselähteistä, ja sen osuus Intian tuonnista on 7,2 prosenttia vuosina 2012–2016.



Mutta vaikka nykyisen BJP-hallituksen ideologiset raidat ja tietyt turvallisuusintressit tarkoittavat, että Israelin aloitteet otetaan lämpimästi vastaan, on merkittäviä rakenteellisia tekijöitä, jotka saavat Intian säilyttämään tasapainoisen lähestymistavan Israelin ja Palestiinan kysymykseen. Retoriikka Israelin ja Palestiinan dehyfenoinnista on yritys perustella tätä objektiivisuutta niille, jotka yrittävät saada Intian tukemaan toista puolta toistensa edelle. Vaikka mikään kahdenvälinen suhde ei ole täysin riippumaton muista suhteista, Intian poliittisiin päättäjiin vaikuttavat vastavoimat varmistavat, että New Delhi suhtautuu suhteellisen neutraalisti.



Intialaiset poliittiset päättäjät ovat sitä mieltä, että yhä moninapaisemmassa maailmassa tapa maksimoida vipuvaikutus on saada muut osavaltiot toimimaan oman edun puolesta sen sijaan, että se pidettäisiin itsestäänselvyytenä liittoutuman jäsenyyden kautta. Siten se, mitä aiemmin pidettiin idealistisena sitoutumattomuutena, on nyt kehittynyt ja nimetty uudelleen realistiseksi strategiseksi riippumattomuudeksi.



Vastaavasti Intialla ja Israelilla on perustavanlaatuinen, pitkän aikavälin ero strategisissa asialistoissaan. Vaikka Israelin edut ylivoimaisesti hyötyvät jatkuvasta lännen globaalista dominoinnista, Intia pyrkii moninapaiseen maailmanjärjestykseen.



Poliittisesta näkökulmasta katsottuna, vaikka Bharatiya Janata -puolueen (BJP) tukipohjalla on kasvava affiniteetti Israelia kohtaan, puolue tarvitsee Intian suuren muslimivähemmistön tukea voittaakseen vallan tietyissä osavaltioissa. Lisäksi ulkopolitiikka ja tarkkaavainen yleisö tuntevat edelleen vahvan siirtomaavastaisuuden ja samaistuvat Palestiinan asiaan.

Tärkeää on, että Intian nähdään kykenevän toimimaan itsenäisemmin kuin monet länsivaltiot Israelin suhteen. Tämä näkyy siinä, että kun Israelin mieltymykset törmäävät New Delhin strategiseen autonomiaan, jälkimmäinen voittaa aina. Modin vierailu Palestiinaan on hyvä esimerkki. Lisäksi huolimatta siitä, että Israel ja Yhdysvallat kehottavat Intiaa minimoimaan energia- ja puolustussuhteensa Iraniin, Intia luottaa edelleen Iranin öljyyn ja osallistuu puolustusyhteistyöhön. Modi vieraili jopa Iranissa vuonna 2016 ja Iranin presidentti Hassan Rouhani saapui Intiaan tällä viikolla omalle vierailulleen. Modin Iranin ja Palestiinan-matkojen retoriikka sisälsi viittauksia siteiden syvyyteen, samanlaisia ​​kuin Intian pääministerin Israelin-matkan aikana. Modin puheet Ramallahissa ovat todennäköisesti yhtä täynnä toveruuden ja veljeyden teemoja.



miksi taivas oli punainen viime yönä

Maailmanlaajuisille yleisöille Intia heijastaa maltillisen kuvan kantojaan Lähi-idän konflikteissa. Vaikka Delhi on asettanut etusijalle itsemääräämisoikeuden ja puuttumattomuuden, tarjoten pehmeää tukea Syyrialle ja vuotta 2003 edeltäneelle Irakille, mutta vastustaessaan länttä, Venäjän paluu alueelle ja Damaskuksen vankka puolustaminen tekee New Delhin asemasta keskustasempaa.



Voimaa vaikuttaa

Koska Israel on paljon voimakkaampi toimija vinossa konfliktissa Palestiinan kanssa, minkä tahansa rauhanprosessin välimiehen pitäisi pystyä vaikuttamaan jonkin verran Israelin hallitukseen, vaikka yhdessä muiden valtojen kanssa osana monenvälistä foorumia. Intian tärkeys Israelille ja siten vaikutusvalta Israeliin on osoitus diplomaattisista ponnisteluista, joita Netanjahu on kohdistanut suhteeseen, jopa aikana, jolloin Israelin suhteellinen alueellinen valta on nousussa (vastustajat, kuten Syyria ja Hizbollah, ovat kulutettuja taistelemaan välityssotia, arabimaailma on jakautunut, ja Israel nauttii lieventymisestä Saudi-Arabian kanssa kumppanina keskinäistä vihollista Irania vastaan). Tämä johtuu osittain taloudellisista siteistä ja Intiasta, joka tarjoaa markkinat puolustusteknologialle; 40–45 prosenttia Israelin puolustusviennistä menee Intiaan.

Vähemmän ilmeisesti Israelin strategit ymmärtävät, että Lähi-idän nykyinen dynamiikka, mukaan lukien Yhdysvaltain hegemonia, muuttuu pitkällä aikavälillä ja Aasian maihin on kiinnitettävä enemmän huomiota. Tämä osittain tekee Intiasta ensisijaisen suhteen Netanyahun hallitukselle (vaikka tämä on tasapainossa Israelin varovaisempien yritysten kanssa lisätä puolustuskauppaa Kiinan kanssa). Kun nousevat vallat lisäävät strategista osallistumistaan ​​Lähi-idässä, niiden tunkeutuminen voi ravistaa nykyisen status quon perustaa – status quon, joka on varmistanut Israelin kiistämättömän strategisen ylivallan. Tällä hetkellä Israelilla on suuri vaikutus Lähi-idän vaikutusvaltaisimman toimijan, Yhdysvaltojen, päätöksentekoon. Sen yhteydet Amerikkaan ovat pitkään vakiintuneet ja monitahoiset, mukaan lukien taloudelliset, strategiset, institutionaaliset ja ihmisten väliset suhteet. Israelilla ei ole lähellekään tällaista vaikutusvaltaa minkään nousevan vallan keskuudessa.



Intian edut

Vaikka Intialla ei ole diplomaattisia resursseja tai kunnianhimoa toimia itsenäisenä roolina rauhanprosessissa, suurempi osallistuminen monenväliseen foorumiin jäsenyyden kautta saattaa olla New Delhin vaivan arvoista. Intialla on vaakalaudalla merkittäviä strategisia etuja – samanlaisia ​​kuin ne, jotka johtivat viime vuosisadan nousevat voimat, Yhdysvallat ja Neuvostoliitto, lisäämään omaa osallistumistaan. Muihin suurvaltoihin verrattuna Intia on erittäin riippuvainen ulkomaisista energialähteistä. Niitä ja sen diasporaa alueella uhkaa epävakaus. Vaikutus rauhanprosessiin vahvistaa New Delhin ääntä alueellisissa voimakeskuksissa, mukaan lukien välityssodissa mukana olevat – olivatpa ne Israelissa, arabivaltioissa tai Iranissa. Intian ulkopolitiikkaa ohjaa myös tarve lisätä globaalia asemaa ja arvovaltaa. Palestiina-Israel, joka on maailman merkittävin konflikti, tarjoaa New Delhille runsaasti mahdollisuuksia esittää valtakirjansa globaalina johtajana ja kilpailla Kiinan kanssa kehitysmaiden mestarina.



Nykyiset mullistukset tarkoittavat, että Abbasin toistuvat pyynnöt Intian ja muiden mahdollisesta roolista rauhanprosessissa näyttävät yhä kannattavammilta, jo pelkästään siksi, että kaikki muut mahdollisuudet näyttävät kuolleilta. Nousevilla mailla, kuten Intialla, on vähemmän matkatavaroita alueella, neutraali imago ja kasvava valta ja vipuvaikutus. Kuten Trumpin Jerusalemin liike on osoittanut, pelaajien status quo -kehys on menettänyt maailmanlaajuisen ja alueellisen uskottavuuden. Kallioperän siirtyminen kohti moninapaisempaa Lähi-itää on kenties nyt, vaikkakin kaikkine tuntemattomineen riskeineen, vielä tutkimaton polku rauhaan alueen vaikeimpaan konfliktiin.