Kuten italialaiset havaitsivat kolonisoiessaan Libyaa ja kuten ISIS havaitsi valloitessaan Sirten, ja kuten kansainvälinen yhteisö on viime aikoina havainnut monin tavoin, Libya on syvästi jakautunut maa.
Shadi Hamid sanoo, että Amerikan Syyria-politiikka ei vahingoita teki vahinkoa; kapinallisten tukematta jättäminen auttoi siirtämään tasapainoa kohti islamisteja, mikä puolestaan teki Yhdysvaltojen haluttomamman tukea kapinallisia. Hamid päättelee, että riippumatta siitä, mitä Yhdysvallat tekee, useimmat asiaankuuluvat kapinallisryhmät ovat edelleen suuntautuneita islamistisia.
Yhä tärkeämpi osa Israelin arabikansalaisuudesta on sidottu Islamic Movement -liikkeeseen, jonka haara Israel kielsi marraskuussa. Lawrence Rubin Georgian teknologiainstituutista käsittelee tätä kiistanalaista päätöstä, kuvailee islamilaista liikettä Israelissa ja selittää kiellon politiikkaa.
Huhtikuun alusta lähtien Arabian niemimaan al-Qaida (AQAP) on hallinnut Mukallaa, joka on Jemenin viidenneksi suurin kaupunki ja sen toiseksi suurin satama, sekä suurinta osaa ympäröivästä kuvernööristä. Bruce Riedel analysoi ryhmän kehittyvää roolia Jemenissä ja kysymyksiä, jotka liittyvät Saudi-Arabian ilmeiseen halukkuuteen sietää al-Qaidan linnoitusta etelärajallaan.
Eräs näkökohta shariahin eli islamilaisen lain nousemisessa julkisen keskustelun eturintamaan on se, että radikalisoitumista tai laajemmin islamin roolia julkisuudessa yrittävien on täytynyt käsitellä vakavammin kysymystä islamilaisesta koulutuksesta ja rooli, joka tietyillä uskomusrakenteilla – sufista salafiin ja kaikella siltä väliltä – voi olla jollakin tavalla islamilaisen käytännön hillitsemisessä tai muokkaamisessa.
Hizbollahin amerikkalaisvastaisuutta lieventävät monet muut ryhmän kohtaamat uhat. Ottaen huomioon, että Lähi-idän sunni-jihadistiongelma ja lahkojen kilpailu eivät osoita laantumisen merkkejä, kirjoittaa Dan Byman, Hizbollahilla on todennäköisesti kädet täynnä – ja se on hyvä uutinen Amerikalle.
Donald Trump ja hänen johtavat poliittiset ja turvallisuusneuvonantajansa ovat vakuuttuneita, että islamin moraalisäännöt, sharia, eivät vaaranna vain amerikkalaisten turvallisuutta, vaan heidän elämäntapaansa. Tämä näkemys voisi viime kädessä toimia siunauksena jihadistien värväämiselle.
Kuinka paljon pyhät kirjoitukset – toisin sanoen Koraani ja hadith – vaikuttavat islamistien poliittiseen käyttäytymiseen?
Jacob Olidort vastaa Graeme Woodin ajatukseen, että hiljaiset salafit, jotka eivät osallistu politiikkaan tai sodankäyntiin, edustavat vastalääkettä väkivaltaisille, aktivistisille salafiryhmille, kuten ISIS:lle, sillä perusteella, että kaikki salafit - jihadit tai eivät - jakavat samanlaisia ideologioita.
Hamasin lähestyessä perustamisensa 30-vuotispäivää, liike on yhä enemmän huolissaan tulevista johtajavaaleista. Khaled Mashaal sanoo, ettei hän kestä enää, mikä avaa tietä uusille kilpailijoille. Heillä on kuitenkin edessään valtavia tehtäviä.
Mitä 2000-luvun keskiluokan dynamiikka kertoo meille arabikevään tapahtumista? Nykyaikaisissa talouksissa keskiluokka ei vain lisää yksityisten tavaroiden ja palveluiden kysyntää, vaan vaatii myös g…
Valittu presidentti Trump ja jotkut hänen vanhemmista neuvonantajistaan ovat korostaneet tarvetta keskittyä radikaaliin islamiin ja kritisoivat presidentti Obamaa tämän leiman välttämisestä, kirjoittaa Dan Byman. On houkuttelevaa sivuuttaa uusien tulokkaiden näkemykset, mutta radikaalin islamin ajattelulla on vakava älyllinen sukutaulu.
Viimeisimmässä osassa Brookings Projectin järjestämässä jatkuvassa keskustelussa Yhdysvaltain suhteista islamilaisen maailman kanssa, Charlie Winter Lontoon ajatushautomossa Quilliam väittää, että post-salafit – tai salafit, jotka ovat yrittäneet harmonisoida ultrakonservatiivisia uskomuksiaan nykymaailman kanssa – voi tarjota laillisen vaihtoehdon ISIS:lle.
Uudessa kirjassaan What the Qur’an Meant: And Why It Matters historioitsija Garry Wills osoittaa, kuinka jotkut amerikkalaiset käyttävät muslimeja keinona määritellä, keitä he ovat ja mitä he edustavat, sekä terävöittääkseen länsimaisen sivilisaation määritelmää.
Algeria rakentaa maailman kolmanneksi suurinta moskeijaa, jossa on kaikkien aikojen korkein minareetti. Kallis projekti on symboli maan kasvavasta suuntauksesta kohti vähemmän maallista tulevaisuutta.
Mitä ikinä Erdoğanista ajatteleekaan, ei ole epäilystäkään: niin heikko kuin Turkin tulevaisuus onkin, katastrofi – joka olisi vaikuttanut koko alueella – vältettiin viime viikolla, kirjoittaa Shadi Hamid. Tässä hän ymmärtää vallankaappauksen ja miksi se epäonnistui, ja ottaa esille muutamia keskeisiä opetuksia.
Neven Bondokji keskustelee Jordanian Muslimiveljeskunnan vuodesta 2010 lähtien toteuttamista erilaisista uudistuspyrkimyksistä ja väittää, että sen on kiireellisesti saatava ne läpi.
Nael al-Masalha kuvaa islamilaisuuden maisemaa Jordaniassa nykyään. Shadi Hamid kysyy sitten, kuinka Jordanian islamistit näkevät kysymyksen siitä, kuinka vastakkainasettelua tai kunnioittavaa tulee olla hallitsevaa hallitusta kohtaan ja missä määrin Egyptin sotilaallinen vallankaappaus vaikutti islamistiseen tilanteeseen.
Charles Lister selittää, että Ahrar al-Shamin ja Suqor al-Shamin äskettäinen sulautuminen korostaa Ahrar al-Shamin määräävän aseman vahvistumista Syyriassa, koska hiljainen liitto Syyrian kapinallisryhmien ja Jabhat al-Nusran välillä on ollut sekä erittäin arvokas että erittäin vahingollista opposition yleiselle kampanjalle Assadin hallintoa vastaan. Hän päättelee, että tämä fuusio on avaus lännelle, jotta se voisi olla tehokkaammin tekemisissä laajemman aseellisen opposition kanssa varmistaakseen, että se on edelleen omistautunut arvoille, joita haluamme saavuttaa Syyriassa.
Viisi vuotta arabikapinoiden alkamisen jälkeen valtavirran islamistiryhmät ovat arabikevään 'kaksoisshokeiksi' kutsuttujen välissä: Egyptin vuoden 2013 vallankaappaus ja ISIS:n nousu.