Naton järkeä Yhdysvaltain presidentinvaalikampanjalla

Sanoin, että tässä on Naton ongelma: se on vanhentunut.
– Donald Trump, huhtikuu 2016, kampanjoi Wisconsinissa





Erityisesti NATO on yksi parhaista sijoituksista, joita Amerikka on koskaan tehnyt.
– Hillary Clinton, maaliskuu 2016, Stanfordin yliopisto



[Huomautus: uudempi analyysi Nato-kysymyksistä, katso NATO: välttämätön, mutta ei riittävä, vanhempi tutkija Constanze Stelzenmüller]



NATO, Pohjois-Atlantin sopimusjärjestö, on noussut kuumaksi aiheeksi Yhdysvaltain presidentinvaalikampanjassa. Haastattelussa kanssa New York Times , republikaanien ehdokas Donald Trump sanoi, että meillä on monet Naton jäsenmaat, jotka eivät maksa laskujaan, ja on jopa ehdottanut, että Baltian maiden avuksi tuleminen, jos Venäjä joutuu hyökkäämään, riippuu siitä, ovatko maat täyttäneet velvoitteensa meitä kohtaan. . Demokraattien ehdokas entinen ulkoministeri Hillary Clinton kutsui Natoa historian menestyneimmäksi liittoutumaksi, ja hänen kampanjansa sanoi, että Trumpin kommentit The New York Timesille osoittivat, että Trump on temperamenttisesti sopimaton ja pohjimmiltaan huonosti valmistautunut ylipäälliköksi.



Mikä on NATO ja ketkä ovat sen jäseniä?

Naton ja USA:n liput leijuvat, kun Yhdysvaltain ilmavoimien F-22 Raptor -hävittäjä lentää sotilastukikohdan yllä Šiauliaissa, Liettuassa, 27. huhtikuuta 2016. REUTERS/Ints Kalnins

Naton ja USA:n liput leijuvat, kun Yhdysvaltain ilmavoimien F-22 Raptor -hävittäjä lentää sotilastukikohdan yllä Šiauliaissa, Liettuassa, 27. huhtikuuta 2016. REUTERS/Ints Kalnins



Nato on 28 jäsenmaan liitto, jonka tarkoituksena on turvata jäsentensä vapautta ja turvallisuutta poliittisin ja sotilaallisin keinoin.



Yhdysvallat ja 11 muuta valtiota (Belgia, Kanada, Tanska, Ranska, Islanti, Italia, Luxemburg, Alankomaat, Norja, Portugali ja Yhdysvallat) perustivat liittouman vuonna 1949 Pohjois-Atlantin sopimuksen nojalla, joka allekirjoitettiin 4. huhtikuuta 1949. kuningaskunta) suojelemaan Eurooppaa Neuvostoliiton laajentumiselta toisen maailmansodan jälkeen. Uusia jäsenmaita liittyi seuraavina vuosikymmeninä:

1952 Kreikka, Turkki



1955 Saksa (silloin Länsi-Saksa; Itä-Saksa oli osa Varsovan sopimusta)



1982 Espanja

1999 Tšekki, Unkari, Puola



2004 Bulgaria, Viro, Latvia, Liettua, Romania, Slovakia, Slovenia



2009 Albania, Kroatia

NATO logo

Kuva NATO-symbolista, osoitteesta www.nato.int



perustamissopimuksen 5 artikla – Allianssin kulmakivi järjestön mukaan – on mekanismi, jolla jokainen jäsenmaa lupaa keskinäisen avun uhan sattuessa. Osapuolet sopivat, 5 artiklassa todetaan,



että aseellinen hyökkäys yhtä tai useampaa heistä vastaan ​​Euroopassa tai Pohjois-Amerikassa katsotaan hyökkäykseksi heitä kaikkia vastaan, ja näin ollen he ovat yhtä mieltä siitä, että jos tällainen aseellinen hyökkäys tapahtuu, kukin heistä käyttää yksilön tai kollektiivisen itsensä oikeutta. -Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan 51 artiklassa tunnustettu puolustus avustaa näin hyökkäävää sopimuspuolta tai osapuolia ryhtymällä välittömästi, yksittäin ja yhdessä muiden sopimuspuolten kanssa tarpeellisiksi katsomiinsa toimiin, mukaan lukien aseellisen voiman käyttö, palauttaa ja ylläpitää Pohjois-Atlantin alueen turvallisuutta.

Syyskuun 11. päivän jälkeisenä päivänä Nato vetosi artiklaan 5 ensimmäistä ja ainoaa kertaa liiton historiassa. Naton ennakkovaroituskoneet partioivat Yhdysvaltain ilmatilassa. Nato johti joulukuussa 2001 perustettuja kansainvälisiä turvallisuusjoukkoja Afganistanissa elokuusta 2003 joulukuuhun 2014. Nato on edelleen mukana Afganistanissa Operation Resolute Force -operaation kautta, josta vanhempi tutkija Vanda Felbab-Brown ja Seyom Brown keskustelivat artikkelissa Mikä on paras tapa järjestää koalitio terrorismin torjumiseksi?

Mitä Naton jäsenmaat maksavat tukeakseen liittoa?

Donald Trumpin Natoa kohtaan esittämän kritiikin ytimessä on se, että jotkin jäsenvaltiot eivät maksa osuuttaan. Vuonna 2006 Naton jäsenmaat sopivat tavoitteesta käyttää vähintään 2 prosenttia bruttokansantuotteestaan ​​puolustukseen, mikä vahvistettiin vuoden 2014 Naton huippukokouksessa Walesissa. Mutta vuoden 2015 arvioiden mukaan , vain viisi maata – Yhdysvallat, Kreikka, Iso-Britannia, Viro ja Puola – oli saavuttanut tämän tavoitteen, vaikka monet muut lisäävät puolustusmenojaan. Yhdysvallat käyttää ylivoimaisesti eniten armeijaansa: yli 660 miljardia dollaria vuodessa, enemmän kuin kaikki muut Naton jäsenmaat yhteensä, mikä on yli 3,6 prosenttia sen BKT:sta. Yhdysvaltain lahjoitukset osuus on noin 73 prosenttia kaikista jäsenmaiden puolustusmenoista.

Se on luultavasti pahin asia, jonka hän on sanonut tähän mennessä, koska se oli niin selkeä – Thomas Wright

Kahden prosentin tavoite ei ole kirjattu Pohjois-Atlantin sopimukseen, eikä se ole edellytys jäsenvaltioiden keskinäiselle puolustusvelvollisuudelle (tai hyödylle) artiklan 5 mukaisesti. Naton mukaan , tarkoittaako Yhdysvaltain osuus menoista sitä, että Yhdysvallat kattaa 73 prosenttia kustannuksista, jotka liittyvät Naton operatiiviseen toimintaan organisaationa. Se tarkoittaa, että allianssi kokonaisuudessaan luottaa liikaa Yhdysvaltoihin tärkeiden voimavarojen, mukaan lukien tiedustelupalvelu, ballistinen ohjuspuolustus ja ilmassa tapahtuva elektroninen sodankäynti, tarjoamisessa. Walesin huippukokouksessa ne jäsenmaat, jotka eivät saavuttaneet 2 prosentin tavoitetta, pyrkivät saavuttamaan tavoitteen kymmenen vuoden sisällä.

Mitä Brookingsin asiantuntijat sanovat kampanjapolun kommenteista

Puolan, Yhdysvaltain ja Britannian liput näkyvät Naton liittolaisten aikana

Puolan, Yhdysvaltojen ja Ison-Britannian liput näkyvät Naton liittolaisten Anakonda 16 -harjoituksessa Puolan Torunin lähellä 7. kesäkuuta 2016. REUTERS/Kacper Pempel

kuningatar victorian hallituskausi

Brookings Fellow Thomas Wright, kansainvälisen järjestyksen ja strategian projektin johtaja, sanoi Trumpin viimeisimmät kommentit Nato on äärimmäisen vaarallinen ja vastuuton, ja täysin luonteeltaan ja hänen historiansa mukainen, mutta selkeämpi kuin koskaan ennen. Wright jatkoi: Se kumoaa lähes 70 vuoden Yhdysvaltain politiikan. Jos se valitaan, se johtaisi mahdollisesti hyvin varhaiseen suureen kriisiin, koska olisi todellisia epäilyksiä siitä, pysyykö Yhdysvallat sitoumuksissaan Euroopassa ja Aasiassa.

Se on luultavasti pahin asia, jonka hän on sanonut tähän mennessä, koska se oli niin selkeää, Wright sanoi.

Wright on myös kirjoittanut Yhdysvaltojen johtajuudesta globaaleissa asioissa laajemmin. Trumpin hallinto aiheuttaisi suurimman shokin kansainväliselle rauhalle ja vakaudelle sitten 1930-luvun, Wright kirjoitti maaliskuussa. Tämä ei johdu siitä, että Trump hyökkäsi muihin maihin, vaan koska hän yksipuolisesti likvidoisi liberaalin kansainvälisen järjestyksen, jota presidentit ovat rakentaneet ja puolustaneet Franklin Delano Rooseveltin jälkeen.

Trumpin aiempien liittoumaa koskevien huomautusten jälkeen 21st Century Security and Intelligence -keskuksen vanhempi tutkija ja toinen johtaja Michael O'Hanlon ja Kathleen Hicks (Center for Strategic & International Studies -keskuksen varapresidentti) huomauttivat, että monet varakkaat Yhdysvaltain liittolaiset, Naton jäsenet mukaan lukien, käyttävät paljon enemmän kansallisesta omaisuudestaan ​​kehitysapuun ja pakolaisten sijoittamiseen kuin Yhdysvallat, ja lisää: Naton liittolaiset sitoutuvat myös paljon enemmän Yhdistyneiden Kansakuntien rauhanturvatehtäviin kuin me. Lisäksi O’Hanlon ja Hicks väittivät, että Naton eurooppalaiset jäsenet ottavat vastaan ​​suurimmat kustannukset ja riskit Venäjää koskevien pakotteiden soveltamisesta sen käyttäytymisen vuoksi Ukrainassa, ja Eurooppa oli myös kollektiivisesti ratkaiseva Iranin vastaisten pakotteiden soveltamisessa. He päättelevät, että vaikka Natoa kohtaan on pätevää kritiikkiä ja liittoutuman taakanjakoa laajemmin,

Tuomio on yksinkertainen: Ne, jotka kyseenalaistavat liittoutumiemme perusarvon tai sitoutumisemme ulkomaille, menevät liian pitkälle. Näin tehdessään he vääristävät kokonaiskuvaa. Kaiken kaikkiaan Amerikan liittoutumat auttavat tätä maata tukemaan maailmanlaajuista turvallisuusjärjestelmää, joka on dramaattisesti vähentänyt kansakuntien välisen sodan yleisyyttä nykyaikana, samalla kun se tällä hetkellä maksaa maalle vain 3 prosenttia BKT:sta.

Katso myös O'Hanlonin teos The art of the sotilassopimus, jossa hän väittää, että Trumpin selitys Amerikan turvallisuusliittojen taloudesta jättää huomiotta useita ydintodellisuuksia.

Mitä Brookingsin asiantuntijat ovat sanoneet muista NATO- ja puolustuskysymyksistä

Nato kohtaa monia haasteita useissa poliittisissa kysymyksissä, mukaan lukien Baltian maiden puolustus, yhteistyö terrorismin torjunnassa, ohjuspuolustus, yhteiset operaatiot Afganistanissa ja vastaus Venäjän hyökkäyksiin entisille Neuvostoliiton alueille (eli Ukrainaan). Brookingin asiantuntijat ovat tarjonneet näkemyksensä ja analyysinsä tästä joukosta.

Norja

Norjan armeijan sotilaat osallistuvat Naton monikansalliseen Saber Strike -harjoitukseen Adazissa, Latviassa, 11.6.2015. REUTERS/Ints Kalnins

Sitoutuminen kolmen Baltian maan – Latvian, Viron ja Liettuan, kaikki Naton jäsenmaat vuodesta 2004 lähtien – puolustukseen on keskeinen reaktio Donald Trumpin Natoa koskeviin kommentteihin. Näissä maissa asuu suuri joukko venäläisiä (28 prosenttia Latviasta, 25 prosenttia Virosta, 6 prosenttia Liettuasta), ja Venäjän Ukrainaan tunkeutumisen ja Krimin liittämisen jälkeen monet Baltian alueella ovat hermostuneita Venäjän aikeista. Viime vuonna julkaistussa artikkelissa vanhempi tutkija Steven Pifer kommentoi skenaariota, joka saa länsimaiset analyytikot hermostumaan:

Venäjän armeija, kenties hybridisodan jälkeen, käyttää tavanomaisia ​​joukkoja valtaakseen osan Virosta tai Latviasta vedoten tarpeeseen suojella etnisiä venäläisiä.

Nato ei todennäköisesti pystyisi heti lyömään hyökkäystä paikoillaan, mutta sen täytyisi jakaa tavanomaiset sotilaalliset voimansa miehitetyn alueen vapauttamiseksi. (Vaikka Venäjällä on tavanomaisten joukkojen etuja Itämeren alueella, NATO:lla on edelleen yleisetuja, erityisesti pitkän kantaman iskukyvyssä.)

Sitten tulee hankaus: entä jos Moskova uhkaisi eskaloitua ei-strategisiin ydinaseisiin estääkseen Naton tavanomaisen vastahyökkäyksen tai pysäyttääkseen tai peruuttaakseen Naton vastahyökkäyksen, joka oli alkanut karkottaa Venäjän joukkoja?

Pifer varoittaa, että tämä ei ole todennäköinen skenaario, eikä myöskään mikään Venäjän tavanomainen sotilasoperaatio Baltian valtiota vastaan. Mutta onko todennäköisyys nolla? Pifer on myös suositellut mitattuja toimia Itämeren turvallisuuden lisäämiseksi, mukaan lukien ilmatorjuntaohjusten ja panssarintorjuntajärjestelmien käyttöönotto. Heinäkuussa 2016 pidetyssä Naton huippukokouksessa sovittiin pataljoonien sijoittamisesta jokaiseen Baltian maahan ja Puolaan.

Aiemmin tänä vuonna Yhdysvallat käynnisti Naton operoiman ohjuspuolustusalueen Romaniassa. Toisen toimipisteen Puolassa on tarkoitus ottaa käyttöön kahden vuoden kuluttua. Venäjän presidentti Vladimir Putin on ilmaissut vastustavansa molempia kohteita ja väittänyt, että ne ovat uhka Venäjän turvallisuudelle. Nato sanoo, että ne on tarkoitettu puolustautumaan Lähi-idästä, erityisesti Iranista, saapuvilta ohjuksilta, jotka voidaan suunnata kohteisiin Euroopassa tai Yhdysvalloissa.

Pifer on kirjoittanut, että Moskovan väitteistä huolimatta SM-3-sieppaajilla [Puolassa] ei ole kykyä Venäjän ICBM-joukkoja vastaan, mutta tarjoaa joitain ideoita siitä, kuinka Washington ja NATO voisivat harkita uudelleen Puolassa sijaitsevia sieppaajia vastineeksi Moskovan olosuhteista. Pifer osallistui myös Deep Cuts Commissionin raporttiin, Back from the Brink: Toward Restraint and Dialogue between Russian and West. Komissio suositteli, että Yhdysvallat

sen olisi osoitettava maltillisuutta mantereidenvälisten ja keskipitkän kantaman ballististen ohjusten torjuntaan soveltuvien ballististen ohjuspuolustusten käyttöönotossa, mikä on yhdenmukainen sen ilmoittaman politiikan kanssa, jonka mukaan tällaisten ohjusten on puolustettava Pohjois-Korean ja Iranin aiheuttamia rajoitettuja mahdollisia uhkia vastaan, ei ydinpelotekeinoja vastaan. Venäjältä ja Kiinasta.

Ukraina

Ukrainan presidentti Petro Poroshenko saapuu Naton huippukokoukseen PGE National Stadiumilla Varsovassa, Puolassa 9.7.2016. REUTERS/Kacper Pempel

Kuukausien poliittinen ja yhteiskunnallinen myllerrys Ukrainassa loppuvuodesta 2013 ja alkuvuodesta 2014 huipentui siihen, että Venäjän joukot valtasivat Krimin Ukrainalta maaliskuussa 2014. Brookingsissa järjestetyssä tapahtumassa NATO:n silloinen pääsihteeri Anders Fogh Rasmussen sanoi, että Venäjän sotilaallinen hyökkäys Ukrainaan on käynnissä. Se rikkoo räikeästi sen kansainvälisiä sitoumuksia ja loukkaa Ukrainan suvereniteettia ja alueellista koskemattomuutta. Vaikka Ukraina ei ole Naton jäsen, Rasmussen vakuutti: Tämä on herätys euroatlanttiselle yhteisölle, Natolle ja kaikille niille, jotka ovat sitoutuneet kokonaisuuteen, vapaaseen ja rauhanomaiseen Eurooppaan.

2000-luvun alussa Ukraina oli matkalla kohti mahdollista Nato-jäsenyyttä, ja vuonna 2008 se haki muodollisesti jäsenyyttä liittoutumaan pyytämällä jäsenyyttä koskevaa toimintasuunnitelmaa (MAP). Myös Georgia, toinen entinen neuvostotasavalta, harkitsi Nato-jäsenyyttä sinä vuonna. Vaikka Ukraina ei saanut MAPia Naton huippukokouksessa samana vuonna Bukarestissa, sen pyrkimykset liittyä liittoumaan säilyivät ennallaan. Pifer kirjoitti tapahtuneesta ja Ukrainan mahdollisuuksista liittyä liittoumaan.

Vuoden 2008 lopussa, lähellä Bushin presidenttikauden loppua, hallinto halusi edelleen Naton hyväksyvän Ukrainan ja Georgian jäseniksi. Kuitenkin O’Hanlon kutsui sitä tuolloin poikkeuksellisen huonoksi ajatukseksi, joka todennäköisemmin huonontaa Yhdysvaltain ja Venäjän välisiä suhteita ja lisää sodan riskiä kuin tuo mitään todellista hyötyä Keski-Euroopan uusille demokratioille.

Vuoden 2014 tapahtumien jälkeen, mukaan lukien taistelut Venäjän tukemia separatisteja vastaan ​​sen itäisellä alueella, kysymys Ukrainan liittymisestä Natoon nousi uudelleen esille. Pifer kuitenkin huomautti, että Naton sisällä ei tällä hetkellä ole tunnetta saada Ukrainaa jäsenyyden tielle, ja myös Kiova myönsi, että Ukrainalla on paljon tehtävää valmistautuakseen mihin tahansa jäsenhakuun.

Katso myös raportti Preserving Ukraine's Independence, Resisting Russian Aggression: What the USA and NATO Must Do , jossa Pifer, Brookingsin presidentti Strobe Talbott ja muut Atlantic Councilin ja Chicagon globaalien asioiden neuvoston asiantuntijat suosittelivat, että Yhdysvallat puolustava ja tappava sotilaallinen apu Ukrainalle Venäjän hyökkäyksen torjumiseksi ja myös muiden Nato-maiden kanssa sotilaallisen avun antamisesta Ukrainalle.

Tällä hetkellä NATO on vahvistanut tukeaan valmiuksien kehittämiseen ja valmiuksien kehittämiseen Ukrainassa . Kesäkuussa 2016 Yhdysvaltojen ja muiden Naton ja Euroopan maiden joukot pitivät sotaharjoituksia Länsi-Ukrainassa.

——

Vieraile verkkosivuillamme saadaksesi täydellisen arkiston Brookingsin asiantuntijoiden Nato-tutkimuksesta ja kommenteista.

kuinka Ferdinand Magellan muutti maailmaa