Modin Intialle uusi kauppapolitiikka

Pääministeri Modin visio Intiasta

Odotukset olivat suuret, että pääministeri Modin valinnassa käynnistetään uusia toimia Intian talouden uudistamiseksi vuosien pääministeri Singhin johtaman ajelehtimisen jälkeen. Pian valituksi tullessaan Modi esitteli näkemyksensä Intiasta. Keskeinen elementti on ollut hänen Valmista Intiassa aloite, jonka tavoitteena on kasvattaa maan valmistussektoria. Tämä työllistää Intian suurelle ammattitaidottomaksi työvoimalle. McKinseyn raportin mukaan Intian on luotava 115 miljoonaa uutta maatalouden ulkopuolista työpaikkaa vuoteen 2022 mennessä. [i]





Tullakseen todellisuudeksi, Valmista Intiassa vaatii kotimaisia ​​uudistuksia, jotka parantavat Intian liiketoimintaympäristöä, alentavat kustannuksia ja kannustavat investointeihin. Modi on myös tunnustanut kasvavan valmistussektorin integroinnin tärkeyden globaaleihin arvoketjuihin.



Intian integroituminen globaaleihin arvoketjuihin on ollut nousussa – vain 11 prosentista ulkomaisesta lisäarvosta vuonna 1995 22 prosenttiin vuonna 2011 – mutta on edelleen jäljessä muista kehitysmaista, kuten Kiinasta, Malesiasta ja Vietnamista. [ii]



Maailmanlaajuisten arvoketjujen merkitys kaupan liikkeellepanevana voimana käy selvästi ilmi muiden Aasian maiden kokemuksesta. Taiwanin ja Etelä-Korean vienti johti teollisuustuotteiden kasvua, joka perustui ulkomaisiin investointeihin ja osallistumiseen globaaleihin arvoketjuihin. [iii] Viime aikoina Kiinasta tuli maailman suurin viejä suurelta osin sen kyvyn ansiosta houkutella ulkomaisia ​​sijoittajia, jotka toivat tuotantopanoksia loppukokoonpanoa varten Kiinaan.



Intian tuotantopohjan laajentaminen ei voi luottaa pelkästään kotimarkkinoihin viimeisenä kysynnän lähteenä, varsinkaan jos Intia haluaa saavuttaa 9-10 prosentin vuosikasvun. [iv] Tämän seurauksena vientimarkkinoiden löytäminen Intiassa valmistetuille tuotteille on avainasemassa. [v] Tässä yhteydessä Modi haluaa myös nostaa Intian osuutta maailmanlaajuisesta viennistä kahdesta prosentista 3,5 prosenttiin. [me] Tämä edellyttää Intian viennin lisäämistä 466 miljardista dollarista vuonna 2014 lähes 900 miljardiin dollariin vuoteen 2020 mennessä.



Jotta hallitus voisi saavuttaa nämä Intian valmistussektorin kasvattamisen, globaaleihin arvoketjuihin integroitumisen ja viennin laajentamisen tavoitteet, sen on kehitettävä aktiivisempaa ja eteenpäin katsovaa kauppapolitiikkaa. Tämä on erityisen tärkeää, koska Intian ulkoinen kauppaympäristö muuttuu nopeasti, usein intialaisten yritysten kustannuksella.



tämän päivän kuun vaiheen merkitys

Intialle merkittävintä on Maailman kauppajärjestön suosituimmuuskohtelun väheneminen. Tämä on ollut käynnissä vapaakauppasopimusten (FTA) lisääntyessä, mutta se tulee erityisen selväksi, kun kolme suurta alueellista vapaakauppasopimusta, joihin Intia ei sisälly – Trans-Pacific Partnership (TPP) -sopimus, palvelukauppasopimus (TiSA) on tehty. ) ja EU-USA Transatlanttinen kauppa- ja investointikumppanuussopimus (TTIP).

Trans-Pacific Partnership (TPP) kattaa 40 prosenttia bruttokansantuotteesta (BKT) ja kolmanneksen maailmankaupasta. Se sisältää Intian tärkeimmän vientikohteen – Yhdysvallat – ja muita suuria teollisuusmaita, kuten Japanin, Kanadan ja Australian. TPP sisältää Kaakkois-Aasian valtioita, jotka myös kasvattavat tuotantosektoriaan ja joiden yritykset pääsevät etuoikeutetusti näille kehittyneiden maiden markkinoille.



TPP saa kaupan kääntymään pois Intiasta 2,7 miljardin dollarin vuosikustannuksilla. [Oletko tulossa] Nämä kustannukset kasvavat, kun yhä useammat maat liittyvät TPP:hen. Esimerkiksi Korean lisääminen - joka on osoittanut kiinnostuksensa liittyä - voi nostaa Intian kustannukset 3,8 miljardiin dollariin vuosittain. [viii] Jos Kiina liittyy TPP:hen Intian pysyessä sopimuksen ulkopuolella, tämä voi vähentää Intian BKT:tä lähes 6,8 miljardilla dollarilla vuosittain. [ix]



Nämä kustannukset ovat myös todennäköisesti huomattavasti suuremmat johtuen TPP:n vaikutuksesta globaaleihin arvoketjuihin ja intialaisten yritysten mahdollisuuteen osallistua niihin. TPP:n uusia standardeja, alkuperäsääntöjä, investointeja ja immateriaalioikeuksia koskevia sääntöjä sovelletaan toimitusketjuissa, mikä edellyttää intialaisten yritysten mukauttamista tuotantoaan, jos ne haluavat osallistua. Esimerkiksi TPP-osapuolet edellyttävät liiketoiminnalta ILO:n periaatteiden ja sopimusten noudattamista. Myös TPP-osapuolten standardien vastavuoroista tunnustamista laajennetaan, jolloin vältytään siltä, ​​että yhdessä TPP-osapuolessa valmistettuja tuotteita ei tarvitse testata uudelleen tuontimaassa. TPP-puolueen hallitukset auttavat toimialaansa päivittämään nämä standardit. Koska Intian hallitus ei toteuta vastaavia toimia, Intian yrityksille tulee yhä kalliimmaksi osallistua maailmanlaajuisiin toimitusketjuihin, joissa on mukana TPP-maita.

Transatlanttinen kauppa- ja investointikumppanuussopimus



TTIP rakentuu TPP:lle ja vahvistaa uudet tavara- ja palveluviennin säännöt, jotka yritysten on täytettävä päästäkseen Yhdysvaltojen ja EU:n markkinoille. Vaikka vain kahdenvälinen vapaakauppasopimus, Yhdysvaltojen ja EU:n markkinoiden koko, joka on yli 50 prosenttia maailman bruttokansantuotteesta, muuttaa suuren osan TTIP-säännöistä de facto maailmanlaajuisia standardeja. Tämä pätee erityisesti, kun TTIP-sääntöjä sovelletaan maailmanlaajuisissa toimitusketjuissa. Tämä tarkoittaa, että intialaisten yritysten, jotka myyvät toimitusketjuihin, joiden lopullinen kohde on Yhdysvallat tai EU, on todennäköisesti täytettävä TTIP-standardit.



Palvelukauppasopimus

Palvelukauppasopimus (TiSA) on toinen suuri vapaakauppasopimus, jonka tavoitteena on vapauttaa palvelukauppa 23 maan (mukaan lukien EU) välillä. Intian palvelusektori työllistää ammattitaitoista työvoimaa ja Intialla on palvelukaupan ylijäämäinen palveluviennin ollessa lähes 8 prosenttia bruttokansantuotteesta.



Intian poissaolo TiSA:sta luo kilpailuhaasteen sen palvelusektorille. Ensinnäkin se antaa muille TiSA-osallistujille etuoikeutetun pääsyn Intian kahteen suurimpaan palveluvientikohteeseen, Yhdysvaltoihin ja EU:hun.



Lisäksi Kiina haluaa liittyä TiSAan, koska se pyrkii kasvattamaan palvelutaloustaan. Kiina voisi alkaa kilpailla intialaisten palveluntarjoajien kanssa ja TiSA:n osapuolena oleminen antaisi kiinalaisille palveluille kilpailuedun Intian palveluihin verrattuna kaikilla TiSA-markkinoilla.

Alueellinen kattava talouskumppanuus

RCEP on ainoa suuri alueellinen vapaakauppasopimus, johon Intia osallistuu. Intian lisäksi siihen kuuluvat ASEAN, Kiina, Japani, Etelä-Korea, Australia ja Uusi-Seelanti. Tämä sopimus on kunnianhimoisempi kuin näillä muilla suurilla vapaakauppasopimuksilla, ja sen valmistuminen on vielä muutaman vuoden päässä. Lisäksi Yhdysvaltojen ja EU:n puuttuminen tästä sopimuksesta rajoittaa Intian hyötyjä.

Intian kauppapolitiikka

Sinä aikana, jolloin Modi ja hänen hallituksensa pyrkivät kasvattamaan Intian valmistussektoria ja lähes kaksinkertaistamaan viennin, Intian tärkeimmistä vientikohteista tulee kauppasopimusten osapuolia, jotka tarjoavat etuoikeutetun pääsyn markkinoille muiden maiden kilpaileville yrityksille. Nämä sopimukset heikentävät Intian viennin kilpailukykyä.

Lisäksi nämä kauppasopimukset kannustavat intialaisia ​​ja ulkomaisia ​​yrityksiä investoimaan Intian sijasta TPP- ja TiSA-markkinoille saadakseen näiden sopimusten edut. Tämä on vastoin Intian investointitarvetta tuotanto- ja palvelualojensa kasvattamiseksi.

Intian tulisi ryhtyä seuraaviin toimiin vastatakseen näihin haasteisiin. Ensinnäkin sen on arvioitava, mitkä uudet säännöt tulevat olemaan erityisesti TPP:ssä, mutta myös TiSA:ssa ja TTIP:ssä, tunnistettava puutteet Intian nykyisissä laeissa ja aloitettava lakien ja määräysten päivittäminen. Tähän pitäisi sisältyä teollisuuden auttaminen ymmärtämään, mitä nämä sopimukset tarkoittavat ja miten niihin voidaan mukautua.

Toiseksi Intia tarvitsee ennakoivampaa kauppapolitiikkaa, joka on kalibroitu tukemaan Modin tavoitetta kasvattaa tuotantosektoriaan ja varmistaa, että sen palvelusektori voi kasvaa ja vienti pysyy kilpailukykyisenä. Lähtökohtana Intian on rakennettava uudelleen uskottavuutensa maana, joka voi tehdä korkeatasoisia kauppasopimuksia. Tämä vie jonkin aikaa ja voidaan parhaiten tehdä konkreettisilla toimilla. Esimerkiksi Intia voisi käyttää kahdenvälisiä suhteitaan keskeisten maiden, erityisesti Yhdysvaltojen, kanssa edistyäkseen erillisissä talous- ja kauppakysymyksissä.

Modin hallitus ymmärtää Intian tarvitsemat talousuudistukset, mutta se ei ole vielä täysin tajunnut nopeasti muuttuvaa ulkoista ympäristöä ja miten se vaikuttaa sen viennin kasvusuunnitelmiin ja sitä kautta tärkeimpien kotimaisten tavoitteiden saavuttamiseen. Herra Modi tarvitsee uutta tulevaisuuteen suuntautuvaa kauppapolitiikkaa, joka vastaa näihin haasteisiin.

-

Huomautuksia

[i] McKinsey Global Institution (2014), Köyhyydestä voimaantumiseen: Intian työpaikkojen, kasvun ja tehokkaiden peruspalvelujen välttämättömyys, s. 124

milloin aika muuttuu

[ii] B. N. Goldar et al (2014), Estimateing Domestic Value Added and Foreign Content in India’s Exports, Intian kansainvälisten taloussuhteiden tutkimusneuvosto

[iii] Marcel P. Timmer et al (2014), Slicing Up Global Value Chains, The Journal of Economic Perspectives, Voi. 28, nro 2, s. 99-118

[iv] Intian valtiovarainministerin Arun Jaitleyn kommentit Center for Strategic and International Studies -keskuksessa, Washington D.C., 15. huhtikuuta 2015

[v] Intian taloustutkimus 2014–2015, s. 34

[me] Intian ulkomaankauppapolitiikkaa koskeva julkilausuma 2015

[Oletko tulossa] Peter A. Petri, Michael G. Plummer ja Fan Zhai (2013), Japanin ja Korean lisääminen TPP:hen, Aasian ja Tyynenmeren kauppa

[viii] Petri, Plummer ja Zhai (2013), alaviitteen 3 yläpuolella

[ix] Inkyo Cheong ja Jose Tongzon (2013), Trans-Pacific Partnershipin ja Regional Comprehensive Economic Partnershipin taloudellisten vaikutusten vertailu, Aasian talouspaperit 12: 2, 154