Menimme moskeijaan suuren rautaportin kautta, jota tarkkaili useita turkkilaisia miehiä. Toisin kuin useimmat Berliinin arkkitehtonisesti mielenkiintoiset rakennukset, jotka ovat avoimia ja helposti saavutettavia, tätä majesteettista ja suurta moskeijaa ympäröi korkea muuri ja sinne pääsee vain rautaporttien kautta. Olin Berliinissä American Institute for Contemporary German Studiesin järjestämässä konferenssissa, ja yksi heidän tutkijoistaan ja Berliinin parlamentaarikko tarjoutuivat ystävällisesti esittelemään minulle kaupunkia.
Kun lähestyimme suurta moskeijaa, Berliinin parlamentaarikko huomautti, että moskeijassa on Turkin lippu; näetkö Saksan lippua missään?
Päivän mittainen konferenssi Berliinissä vertaili Saksan ja Yhdysvaltojen kokemuksia muslimivähemmistöjen integroimisesta. Koko päivän tutkijat Atlantin molemmin puolin kamppailivat poliittisten ja filosofisten kysymysten kanssa, jotka liittyvät useiden vähemmistöjen omaksumiseen, joiden poliittiset ja kulttuuriset arvot saattavat olla ristiriidassa isäntämaiden arvojen kanssa.
Muslimitutkijat puolustivat enemmän avoimuutta, enemmän uskonnollista ja rodullista suvaitsevaisuutta sekä kaikkien uskonnollisten yhteisöjen tasa-arvoista kohtelua, kun taas toiset vaativat enemmän assimilaatiota ja vaativat, että maahanmuuttajien on ponnisteltava paikallisten kielten oppimiseksi ja sopeutuakseen valtavirran poliittisiin ja kulttuurisiin normeihin.
Kun katsoin moskeijaa, jossa sen Turkin lippu liehui ylpeänä, korkeat seinät, rautaportit ja stoiset kasvot, tajusin yhtäkkiä, että tämä ei ollut moskeija vaan eräänlainen suurlähetystö, ulkomainen erillisalue, Turkin suvereniteetin jatke. Saksan sydämessä. Yhdysvalloissa saattaa toisinaan löytää Yhdysvaltain lippu moskeijasta, mutta ei koskaan vieraan maan lippua. Ainoa moskeija, jolla on ulkomaisia lippuja, on Washington DC:n islamilainen keskus, jonka perustivat muslimimaiden diplomaatit.
mitä James Cook teki
Tunsin myötätuntoa Berliinin parlamentaarikon ilmeistä tyytymättömyyttä kohtaan Turkin lippua kohtaan. Useita vuosia sitten törmäsin suureen turkkilaisten joukkoon Mekan pyhimmässä muslimimoskeijassa kiertäessäni Kaabaa. Heillä oli pienet Turkin liput paidan kauluksissaan. Minusta tämä nationalismin esitys Jumalan huoneessa oli syvästi loukkaava. Islam on tiukasti monoteistinen uskonto ja nationalismi äärimmäisessä muodossaan alkaa horjuttaa ajatusta yhdestä jumalasta. Ehkä nämä turkkilaiset eivät tienneet, että Jumala on sokea kansallisuudelle, etnisyydelle ja rodulle.
Kun islamofobia on lisääntymässä useimmissa länsimaissa, islamilaisen uskonnollisuuden suuret osoitukset yhdistettynä avoimiin, silmiin kohdistuviin uskollisuuden osoituksiin vieraita kansakuntia kohtaan voidaan kuvata vain hämmästyttävän typeriksi.
Sekä muslimit että ei-muslimit vaativat aktiivisesti esteiden poistamista lännen valtavirran ja muslimidiasporan välillä. Samalla kun muslimit vaativat, että isäntäyhteisöt mukautuvat, tunnustavat ja kunnioittavat kaikkia tuomiaan eroja, ei-muslimit – yleensä hallitsevat valkoiset juutalaiskristityt – vaativat muslimien lieventämään näitä eroja. Saksassa haasteena on pääasiassa muslimien saksan kielen oppiminen ja islamin sisällyttäminen saksalaiseksi instituutioksi. Yhdysvalloissa haasteet liittyvät enemmän amerikkalaisten muslimien todelliseen tai kuviteltuun myötätuntoon Lähi-idän amerikkalaisvastaisuutta kohtaan.
Muslimimaahanmuuttajat tuovat länsimaisille yhteiskunnille kolme merkittävää haastetta: kulttuurierot, uskonnolliset erot ja poliittiset erot. Yhdysvalloissa kaksi ensimmäistä haastetta ovat helposti hallittavissa. Useimmat amerikkalaiset uskovat Yhdysvaltoihin monikulttuurisena yhteiskuntana ja arvostavat syvästi uskonnollista moniarvoisuutta. Toisin kuin Euroopassa, jossa eliitti saarnaa sekularismia, mutta toimii sitä vastaan käytännössä, Amerikassa tosiasiassa harjoitetaan kirkon ja valtion erottamista.
Yhdysvalloissa hallitus ei ole mukana eikä ole kiinnostunut siitä, kuinka islam on institutionalisoitunut tai johtama muslimien toimesta, kun taas Saksassa osavaltio ei vain opeta uskontoa koulussa, vaan sillä on myös uskonnollisia pappeja valtion palkkalistoilla. Tästä tulee erityisen ongelmallista, koska Saksa rahoittaa sekä kristittyjä että juutalaisia instituutioita, mutta ei edes tunnusta islamia.
Yhdysvalloissa useimmat ihmiset kunnioittavat ja jopa arvostavat kulttuurieroja, suojelevat mustasukkaisesti uskonnonvapautta ja harjoittavat siten uskonnollista moniarvoisuutta kaikilla yhteiskunnan tasoilla. Koska useimmat amerikkalaiset ovat kotoisin ulkomailta, sillä tosiasialla, että myös muslimeilla on ulkomaalaista alkuperää, ei ole mitään merkitystä.
Amerikkalainen identiteetti on avoin, joustava ja jatkuvasti kehittyvä. Yhdysvaltain kansalaisuus on myös helppo hankkia, ja siksi amerikkalaiseksi tuleminen lain ja hengen mukaisesti kohtaa vähemmän kulttuurisia ja poliittisia esteitä. Lisäksi amerikkalainen unelma on voimakas positiivinen asia, jota kaikki maahanmuuttajat tavoittelevat ja usein saavuttavat. Ulkomailla matkustaessani todistan usein, että Amerikkaan tulo oli minulle kuin merijalkaväen joukkoon liittymistä – Amerikassa voi olla kaikki mitä voit olla.
Tällä hetkellä keskeinen este islamin valtavirtaistamiselle Amerikassa ovat Yhdysvaltojen ja islamilaisen maailman väliset suhteet.
Saksalla on pitkä tie kuljettavana. Vaikka sillä ei ole USA:n kaltaisia ulkopoliittisia ongelmia, sillä on useita sisäpoliittisia kysymyksiä. Ensinnäkin Saksan on tunnustettava islam. Saksa on ollut vuosikymmeniä monietninen yhteiskunta, mutta vain harvat saksalaiset kuvittelevat Saksan monikulttuuriseksi yhteiskunnaksi. Saksalaiset intellektuellit kerskuvat maallistuvuudestaan, mutta tällainen väite pysyy vääränä niin kauan kuin kristilliset ja juutalaiset instituutiot ovat kansallisessa budjetissa.
Saksalainen identiteetti on juurtunut menneisyyteen ja on kulttuurisesti sidottu rotuun ja etniseen alkuperään. Saksaksi tuleminen on erittäin vaikeaa, jopa niille, jotka ovat syntyneet Saksassa ja puhuvat täydellistä saksaa, mutta näyttävät enemmän minulta kuin Boris Beckeriltä.
Saksalaisten älymystöjen on alettava kuvitella Saksa poliittisena yhteisönä, joka koostuu arvoista, eikä kansallisvaltiona, joka perustuu tiettyyn etniseen alkuperään. Globalisaation aikakaudella kapeasti rajatut identiteetit ovat kestämättömiä. Saksan, kiinteänä osana nousevaa globaalia yhteiskuntaa, on määriteltävä itsensä globaaleilla arvoilla, jotka ovat herkkiä kulttuurisille, rodullisille ja uskonnollisille eroille. Siitä on tultava roolimalli muille Euroopan kansoille, kuten Irlannille ja Portugalille, jotka kohtaavat pian samanlaisia ongelmia.
kuinka pitkiä avaruustehtävät ovat
Muslimien, jotka elävät vähemmistöinä lännessä tai missä tahansa muualla, on ymmärrettävä, että heidän vaatimuksensa suvaitsevaisuudesta uskonnollisia ja kulttuurisia eroja kohtaan on oikeutettu syy. Mutta heidän on sovitettava poliittiset ja taloudelliset etunsa naapuriensa etuihin, joiden hyväksyntää he etsivät, eikä vieraissa maissa asuvien kanssa.
Islamille on tilaa Amerikassa ja Saksassa. Voimme ja rakennamme isompia ja näyttävämpiä moskeijoita länteen, mutta länsimaisissa moskeijoissa ei ole sijaa Saudi-Arabian tai Turkin tai Pakistanin lipuille. Heillä on suurlähetystönsä ja se riittää. Heidän ei pitäisi antaa käyttää moskeijoitamme.