Julkinen kysyntä hallituksen uudistukselle on edelleen korkea

Presidenttiehdokkaat ovat pitkään jättäneet huomiotta liittovaltion byrokratian liian tylsänä julkiseen kulutukseen. Miksi hyökätä päällekkäisyyksiin ja päällekkäisyyksiin, kun luvassa on uusia ohjelmia? Miksi hyökätä virkamiesjärjestelmää vastaan, kun on luotava uusia kerroksia? Miksi vaivautua rakentamaan yhtä hyvä hallitus kuin ihmiset, kuten Jimmy Carter lupasi vuonna 1976, kun on yhtä helppoa sanoa, että suuren hallituksen aikakausi on ohi, kuten Bill Clinton julisti vuonna 1996? Vastaus on, että amerikkalaiset tietävät, että liittovaltion hallitus tarvitsee korjausta, ja he haluavat sen korjata nopeasti. [yksi]

Kysyntä on selvä Pew Research Centerin trendilinjana siitä, mitä amerikkalaiset haluavat uudistukselta. Muutaman vuoden välein liittovaltion hallituksen uudistuksen tarpeesta kysyttyjen vastaajien määrä, jotka kannattavat erittäin suurta uudistusta, on ollut tilastollisesti korkealla tasolla viimeisen viiden vuoden ajan. Heinäkuun lopulla kolme viidestä amerikkalaisesta kannatti erittäin suurta uudistusta, kaksi viidestä sanoi, että liittovaltion hallitus oli pohjimmiltaan terve ja tarvitsee vain joitain uudistuksia, ja yksi viidestä sanoi, ettei se tarvinnut mitään uudistusta. Kuva 1 näyttää trendin. [kaksi]

Kuvio 1

ok google milloin kello muuttuu

Kysymys on tietysti siitä, mitä termi erittäin suuri uudistus tarkoittaa. On helppo väittää, että erittäin suuren uudistuksen vaatimus on yksinkertaisesti puolueuskollisuuden ilmaus. Kuten kuviot 2 ja 3 osoittavat, republikaanit melkein kaksi kertaa todennäköisemmin kuin demokraatit hyväksyivät erittäin suuren hallitusuudistuksen Barack Obaman ollessa edelleen Valkoisessa talossa, ja paljon vähemmän todennäköisemmin kuin demokraatit hyväksymään erittäin suuren uudistuksen Trumpin taisteleessa uudelleen valinnasta.

Kuva 2

Kuva 3

Puolueisuus ei kuitenkaan ole ainoa selitys pelissä. Pew Research Centerin vuoden 2015 Deconstructing Distrust -analyysin syvällisempi analyysi viittaa siihen, että myös liittovaltion hallinnon suorituskyvyn standardimittaukset vaikuttavat kysyntään – toisin sanoen ovatko vastaajat sitä mieltä, että liittovaltio on lähes aina tuhlaava ja tehoton, jota johtaa muutama suuri etu. huono työ, joka johtaa ohjelmiaan, ja sen olisi parempi hoitaa tavalliset ihmiset kuin vaaleilla valitut virkamiehet. [3]

voinko nähdä kuunpimennyksen tänä iltana

Pew-tietojen mukaan 93 % vastaajista, jotka sanoivat, että liittovaltion hallitus tarvitsi erittäin suuren uudistuksen, sanoi myös, että liittovaltion hallitus tekee vain reilua tai huonoa työtä ohjelmiensa toteuttamisessa, ja 92 % sanoi olevansa vihaisia ​​tai turhautuneita liittohallitukseen. , 90 % sanoi, että liittovaltion hallitusta ohjasivat melkoisesti muutamat suuret intressit, 85 % sanoi olevansa tyytymättömiä siihen, miten asiat maassa sujuivat, 76 % sanoi luottavansa Washingtonin liittohallitukseen vain osan ajasta, 75 % sanoi, että liittovaltion hallitus on lähes aina tuhlaava ja tehoton, 64 % sanoi, että tavalliset amerikkalaiset tekisivät paremman työn ongelmien ratkaisemisessa kuin valitut virkamiehet; ja 50 % sanoi, että kaltaistensa ihmisten äänestäminen ei todellakaan vaikuta siihen, miten hallitus hoitaa asioita. [4]

Hallituksen uudistus ei tarkoita samaa kaikille vastaajille, eivätkä uudistusta koskevat kysymykset aina viittaa samaan kohteeseen – esimerkiksi liittovaltion hallitus vastaan ​​Yhdysvaltain hallintojärjestelmä. Silti amerikkalaiset näyttävät haluavan hyvin suuria uudistuksia, kysyttiinpä he hallituksen uudistuksesta tai järjestelmän muutoksesta. [5] Maaliskuussa 2019 esimerkiksi AP-NORC Public Affairs Research Center kysyi 1 003 satunnaisesti valittua amerikkalaista pohtimaan Yhdysvaltain hallintojärjestelmää ja sitä, mitä se saattaa tarvita. Vastaukset ovat huomattavan lähellä kuvassa 1 esitettyjä kyselyn tuloksia: 66 % AP-NORC-vastaajista kannatti suuria muutoksia tai täydellistä korvaamista, kun taas 61 % vastaajistani piti erittäin suuria muutoksia, kun taas AP-NORC-vastaajista 32 %. vastaajat kannattivat pieniä tai ei mitään muutoksia verrattuna 31 prosenttiin vastaajistani, jotka kannattivat vain joitakin uudistuksia. Vaikka vertailuissa on jonkin verran heilutteluvaraa, tulokset viittaavat siihen, että kahdessa tutkimuksessa hyödynnettiin samaa muutoskysyntää.

Suuren ja pienen korjauksen valinnan ohella julkiseen uudistustarpeeseen liittyy myös valtion tavaroiden ja palveluiden suosiminen tai niiden puute. Biden-Sandersin yhtenäisyysohjelmassa on kyse suuresta hallituksesta, joka tarjoaa enemmän palveluita, kun taas Trumpin agenda näyttää olevan pienempi hallitus, joka tuottaa vähemmän, ellei Hallituksen todellinen koko laajenee mukaan lukien puolustussopimukset ja kuljetusavustukset.

Uudistusten kysynnän ja hallituksen koon yhdistelmä luo puitteet amerikkalaisten jakamiselle neljään uudistusryhmään purkajia jotka haluavat suuria uudistuksia kohti vähemmän hallitusta, jälleenrakentajat jotka haluavat myös suuria uudistuksia kohti lisää hallitusta, laajentimet jotka uskovat hallituksen olevan pohjimmiltaan terve, mutta haluavat lisää hallitusta ja virtaviivaiset jotka myös uskovat, että hallitus on pohjimmiltaan terve, mutta haluavat vähemmän hallitusta. Nämä neljä uudistusfilosofiaa auttavat selittämään yleisön tunteita vuoden 2020 kampanjat taistelevat etulyöntiasemasta tiukasta finaalista. Toistaiseksi demokraattien tulisi kuitenkin lukea uudelleen vuoden 2010 tutkimus nimeltä Parempi ei pienempi: mitä amerikkalaiset haluavat liittovaltioltaan liberaaleihin suuntautuneen Center for American Progressin (CAP) toimesta. CAP:n mukaan vuoden 2008 talouskriisin jälkeinen julkisen luottamuksen jyrkkä lasku hallitukseen liittyi enemmän käsityksiin hallituksen toiminnasta kuin poliittisesta puolueesta tai ideologiasta: Hallitus ei saa takaisin yleisön luottamusta, ellei se ansaitse sitä. Ja sen ansaitseminen tarkoittaa veronmaksajien rahojen huolellisempaa käyttöä – ja sen tekemistä, mikä toimii. Amerikkalaiset suosivat isompaa hallitusta vuonna 2010, mutta he halusivat myös suuria uudistuksia, kuten tehottomien ohjelmien poistamista, suorituskyvyn mittaamisen lisäämistä ja parempaa hallintoa osana pakettia.

Vaalipolitiikan jatkuva rotuisuus vaikuttaa myös uudistuksen kysyntään ja suuntaan. [6] Vastaajista, jotka sanoivat rotusyrjinnän olevan tärkein syy siihen, miksi monet mustat eivät pääse näinä päivinä eteenpäin, 54 % kannatti erittäin suurta hallituksen uudistusta ja 59 % kannatti suurempaa hallitusta, joka tarjoaa enemmän palveluita. Vastaajista, jotka sanoivat, että mustat ihmiset, jotka eivät pääse eteenpäin, ovat enimmäkseen vastuussa omasta tilastaan, 47 prosenttia sanoi, että liittovaltion hallitus oli pohjimmiltaan terve ja 50 prosenttia piti pienempää hallitusta, joka tarjoaa vähemmän palveluita. Nämä vastaukset koskevat vähemmän byrokraattisten muttereiden ja pulttien kiristämistä oikeusministeriössä George Floydin murhan jälkeen tai monimuotoisuuskoulutuksen palauttamista, jonka Trumpin hallinto kumosi viime kuussa. Uudistusvaatimuksen rotuun lisäämisessä on kyse lakien uskollisesta täytäntöönpanosta, vaikka se suututtaa amerikkalaisia, joiden mielestä hallitus on pohjimmiltaan terve ja tarvitsee vain joitain uudistuksia.

Rotuistumisen vaikutuksista muualla Yhdysvaltain politiikassa kuvassa 4 näkyy vahva suhde rotujen ja poliittisen ideologian, puolueiden identifioinnin ja aiotun vuoden 2020 äänestyksen välillä. Tuoreen kyselyn julkisesta tuesta rodulliselle oikeudenmukaisuudelle ja Black Lives Matterin tuelle viittaavat siihen, että nämä jakautumat ovat saattaneet syventää heinäkuun lopun jälkeen, kun nämä lukemat otettiin. Vaikka niiden amerikkalaisten prosenttiosuus, jotka sanovat mustien olevan vastuussa omasta tilastaan, on pudonnut 67 prosentista juuri Barack Obaman astuttua virkaan viime heinäkuussa 35 prosenttiin, Trumpin rotukampanjalla voi silti olla merkittävä vaikutus voittojen kumoamiseen.

Kuva 4

---

[yksi] Jos haluat muiston Clintonin vuoden 1996 kampanjasta, katso E.J. Dionne, Jr., Hallitseminen ilman enemmistöjä: Bill Clintonin tehtävä toiselle kaudelle, Brookings Institution, 1. joulukuuta 1997, https://www.brookings.edu/articles/governing-in-an-age-of -ei-enemmistöjä-bilillit-clintonit-tehtävä-toiseksi-kaudeksi/ .

[kaksi] Pew Research Center käytti tätä kysymystä ensimmäisen kerran syksyllä 1997 tehdyssä kyselyssä, johon osallistui 1 762 amerikkalaista. Katso Pew Research Center, Deconstructing Distrust: How Americans View Government, 10. maaliskuuta 1998, https://www.pewresearch.org/wp-content/uploads/sites/4/legacy-pdf/Trust-in-Gov-Report-REV.pdf

[3] Pew'n vuonna 2015 tekemä tutkimus yleisön luottamuksesta hallitukseen auttoi erityisesti selvittämään julkisen uudistustarpeen lähteitä. Pew'n monivaiheinen kysely, joka perustui yli 6 000 vastaajasta koostuvaan otokseen, tarjosi syvän luettelon kysymyksistä analysoitavaksi. Tietokannan lisäanalyysi tuotti kahdeksan muuttujaa, jotka yhdessä selittivät merkittävän osan julkisen kysynnän vaihtelusta.

1. Sanoiko vastaaja, että liittovaltion hallitus on lähes aina tuhlaava ja tehoton?
2. Sanoiko vastaaja, että liittovaltion hallitus tekee vain reilua tai huonoa työtä toteuttaessaan ohjelmiaan?
3. Oliko vastaaja tyytymätön siihen, miten asiat maassa sujuvat?
4. Sanoiko vastaaja, että hallitusta johtavat muutamat suuret edut, jotka huolehtivat itsestään?
5. Sanoiko vastaaja, että tavalliset amerikkalaiset pystyvät ratkaisemaan ongelmia paremmin kuin Washingtonin valitut virkamiehet?
6. Sanoiko vastaaja olevansa vihainen vai hallitukselle?
7. Sanoiko vastaaja, että äänestäminen ei todellakaan vaikuta siihen, miten hallitus hoitaa asioita?
8. Tunnistiko vastaaja olevansa republikaani, ei demokraatti tai riippumaton?

[4] Olen yksin vastuussa tästä analyysistä. Pew Research Center tarjoaa kaikki tietokantansa lisätutkimuksia varten, mutta sen ansioksi ei tule antaa muita kuin keskuksen omia analyyseja.

[5] Esimerkiksi maaliskuussa 2019 AP-NORC Center for Public Affairs Research pyysi 1 003 satunnaisesti valittua amerikkalaista pohtimaan Yhdysvaltain hallintojärjestelmää ja sitä, mitä se saattaisi tarvita. Vastaukset olivat tilastollisesti samanlaisia ​​kuin yllä olevissa kuvissa viitatussa maaliskuussa 2019 tehdyssä kyselyssä: 66 prosenttia AP-NORC-vastaajista kannatti suuria muutoksia tai täydellistä korvaamista, kun taas 61 prosenttia vastaajistani piti erittäin suuria muutoksia, kun taas AP-NORC-vastaajista 32 prosenttia. -NORC-vastaajat kannattivat pieniä tai ei mitään muutoksia verrattuna 31 prosenttiin vastaajistani, jotka kannattivat vain joitain uudistuksia. Vaikka vertailuissa on jonkin verran heilutteluvaraa, tulokset viittaavat siihen, että kahdessa tutkimuksessa hyödynnettiin samaa muutoskysyntää. Katso Associated Press-NORC Center for Public Affairs Research, Yhteys hallituksen suorituskyvyn ja asenteiden välillä Yhdysvaltain demokraattista järjestelmää kohtaan , https://apnorc.org/projects/what-americans-think-about-the-economy/

Kuun vaiheet johtuvat

[6] Saatavilla olevan johdannon nykyajan tutkimukseen rodullistumisen ja rodullisen katkeruuden käsitteistä, katso Thomas B. Edsall, Trump vs. Biden on Amerikan historian uusinta , New Yorkin ajat , 19. elokuuta 2020. Katso myös Sean McElwee ja Jason McDaniel, Pelottava totuus epätasa-arvosta: Miksi GOP:lla ei ole juurikaan syytä harkita uudelleen vaarallista politiikkaansa , Salonki , 16. tammikuuta 2016. Katso julkaisusta Adam M. Enders ja Jamil S. Scott, The Increasing Racialization of American Electoral Politics, jos haluat tulkita Yhdysvaltain politiikan rotujen kehityssuuntia, joka perustuu American National Election Studies (ANES) -tietojen syvälliseen luetteloon. , 1988-2016, Amerikan politiikan tutkimus , 27. helmikuuta 2018, 47(2), 275-3030.

Heinäkuun löydös toistaa sarjan FiveThirtyEight.comin viimeaikaisia ​​viestejä, jotka osoittavat merkittäviä puolueiden eroja rodullisiin ja uskonnollisiin ryhmiin kohdistuvan syrjinnän suhteen. Katso Meredith Conroy ja Perry Bacon, Jr., Republikaanit ja demokraatit näkevät syrjinnän valtavasti , 17. kesäkuuta 2020. FiveThirtyEight raportoi nyt Black Lives Matterin kannatuksen hiipuvan, kun muistot kesäkuun mielenosoituksista haalistuvat. Katso Michael Tesler, Tuki Black Lives Matterille kasvoi mielenosoitusten aikana, on hiipumassa valkoisten amerikkalaisten keskuudessa , 19. elokuuta 2020,